Itkupotkuraivarit

Se olis kymmenen viikkoa dieettiä kohta takana. Alkuaika meni hihitellessä ja välillä kitistessä, kun oli nälkä ja unohteli asioita. Nyt on pakko myöntää, että pari viime viikkoa on olleet todella rankkoja. Liekö syynä mm. se, että oon viettänyt niin paljon aikaa kaikkien herkkujen ja houkutusten keskellä ja mieli on joutunut koville.. ehkä vähempi uni. Ei voi tietää, eikä syytä ehkä tarttekaan etsiä.

Maanantaina kaikki sitten läsähti käsiin. Olin nukkunut yön todella huonosti. Kiukutti, väsytti. Edes 45 minuutin aamulenkki paukkupakkasessa ei auttanut heräämään. Ainoo asia mikä lohdutti oli se, että tiistai oli loppiainen ja vapaa päivä. Maanantai väännettiin siis hommia hampaat irvessä ja päälle vielä salille vaikkei olis millään jaksanut.
Pakarapäivä. Oma inhokki, johon on muodostunut aika vahva viha-rakkaus-suhde. Treeni on viikon rankin ja kaikki varmasti tietää, että se oikeasti SATTUU.
Treeni oli yli puolvälin ja ketutuskäyrä kasvo. Reisikoukistus sarja oli puolvälissä ja sitten se tuli; itku. Purskahdin muutaman sekuntin kestävään vollotukseen, keräsin äkkiä itteni, sarja loppuun ja sumovetoa tekemään. Lopputreeni menikin muuta kun ohjelman mukaan, koska väsymys oli niin kova, etten ollu varma pysynkö edes pystyssä enää.

Totta kai moni miettii tässä kohtaa, että mikä järki oli mennä sinne salilla tossa kunnossa. Pirun hyvä kysymys. Kysyppä joku toinen. Ei tule toistumaan.

Aattelin, että tää oli nyt sitten tässä, romahdus tuli ja meni ja nyt täyttä höyryä eteenpäin. Ehei. Pääsin himaan, olin saanut postia, joka veti hirveen stressin päälle (lopulta ihan turhaan) ja sehän vasta vollottamaan saikin. Soitin ihanalle mummolleni kyseisestä postista ja romahdin ihan täysin. Huutoitku ei meinannu loppua niin millään. Lopulta sain asian sanottua ja pääsin hengittelemään ja kasailemaan ajatuksia.

Kahvia on lupa juoda kohtuudella... Mun kohtuudella on menny siihen, että vatsahaavaa odotellessa

Tiistaina oli tiedossa pitkästän aikaa Killen treenit. Pelotti maanantaina aivan hulluna, että mitä niistä tulis jos sama homma jatkuu sillonkin. Noh, uni paras lääke on ainakin karhunpojan sairastamiseen ja niin oli tässäkin tapauksessa. Treeni kulki ihmeen hyvin ja vielä puolen vuoden vetämättömyydenkin jälkeen ihmeen hyvin nousi 70kg pitkänä sarjana mavessa. Treenissä tuli vaan pieni epäusko omia hauiksia (niin mitkä ne on?! :D) kohtaan, mutta kyllä ne ainakin kipeiks tuli. Kädet oli aivan spaghettia, mutta selvisin. Ja seuraavana aamuna koko kroppa oli kankee ku mikäkin, kiitos maven.

Ruoka on ollu taivaallisen hyvää, siitä en kitise nyt yhtään! Tai se on hyvää, kun siitä tekee hyvää ;)

Loppuviikko meni kuitenkin suht paskoin fiiliksin edelleen. Jotenkin tuntu, että tällä viikolla kaikki maailman voimat oli mun onnistumisiani vastaan... aina mikron hajoamisesta pippurimyllyn hajoamiseen. Totesinkin mikron hajoamisen jälkeen pariin kertaan, että normaalisti oisin varmaan vetäny hirveet itkupotkuraivarit, kun tajusin sen olevan rikki, mutta nyt ajatus olikin "No sehän nyt olis aivan liikaa pyydetty, että tääkin ois vielä toiminu!" Ja eikun takuun piikkiin hakemaan uutta! Pippurimyllyn hajoomisen ketutti enemmän... oli hieman turhauttavaa nyppiä niitä pieniä pippureita koko myllyllinen ruuan seasta, kun oli jo muutenkin nälkä.

Torstaina käväsin näyttämässä kuntoa salille mentäessä valmentajalle ja toteamus oli, että kroppa on aivan tyhjä. Eli tadaa; sunnuntaina tankataan! Tällä kertaa ohjeistetusti, ettei käy niinkun jouluna. Nyt on siis koko päivä vedetty hiilaria naamaan ja nälkä on! Käsittämätöntä, mutta niin se rakas valkku varottelikin, että saattaa käydä.
Ja vaikka vedenjuonti on yhtä runsasta kun ennenkin, ihan koko ajan saa juosta vessassa. Saa toki muutenkin, mutta nyt varmaan kolme kertaa useammin. Kai toi hiilari laittaa nesteitä liikeelle.

Tänään aamupaino oli 54,6kg eli taas ollaan tultu alas. Enää ei sais vaakaa edes kytätä, mutta minkäs teet. Ei pysy tää ruho pois sen päältä :D

Sinne katoaa takapuolikin. 

Samalla kun sain tankkausohjeet, sain yllärinä uuden saliohjelman ja ruokaohjeet. Sinne lähti osa aamuaerobisista vaihtuen intervalleihin ja treenikerrat lisäänty.
Isoin shokki oli kuitenkin täysin odottomaton: maitotuotteet lähti. En ollut edes muistanu, että niinkin tulee käymään ja eilen sitten hyvästelinkin maitorahkan ja raejuuston itku silmässä. Nyt vedetään sitten munaa ja pirusti! Mun onnekseni Prismassa oli eilen 10 munan kenno 0,29€. Kassatyttö hieman katto kulmiensa alta kun mä lähdin onnellisena kymmenen kennon kanssa :D

Ensi viikosta tuleekin siis mielenkiintoinen, kun mennään uusilla ohjeilla. Saas nähdä miten kroppa reagoi.

Tulipa kisohinkin ilmottauduttua ja mun ihana meikkaajani Sanna laittoi alustavasti viestiä sen sunnuntain suunnitelmista. Alkaa tuntumaan vihdoin todelliselta tää homma! Noh, se toikin mukanaan sen, että tulipa nähtyä ekat painajaisetkin kisoista :D hyvä kun tää alkaa jo nyt.

Tämä viikonloppu on ollu pelkkää latausta ja tankkaamista. Kaks päivää akkujen latausta, eilen jääkaapin latausta ja tänään kropan tankkaamista hiilarilla. Tänään en oo edes vaihtanu yöpaitaa pois, ihana sunnuntai <3

Avasin Facebookiin uuden sivuston. Koska ruoka on hyvää ja se on hyvää myös terveellisenä, haluan jakaa omia ideoita ja reseptejä myös teidän kanssa. Reseptejä ei oo koskaan pöytälaatikossa liikaa ;)

Nauttikaa kunnon talvisäästä ja tsemppiä alkuvuoteen! Moni on varmasti tehnyt uuden vuoden lupauksia ja nyt on niiden lunastamisen aika, älkää luovuttako ;)

-Tiia