Fitness, minusta on tullut pullukka

Hyvinkin vahva radiohiljaisuus ja suoraan sanottuna ähky (niin henkisesti kuin fyysisesti) laskeutui juuri ennen kisoja ja vielä vahvemmin niiden jälkeen. Fitness oli kirosana, jota ei saanut enää sanoa ääneen saati yhdistää minuun. En ole ihan varma haluanko vieläkään, että kukaan käyttää sitä kuvaillessaan minua tai elämääni. Myönnettäkööön, toi Fazerin sininen on nytkin aika hyvää kirjotusseuraa. 

Treenaanko edelleen? Kyllä. Syönkö rahkaa, raejuustoa ja suurkulutan kananmunia? Kyllä. Poseeraanko edelleen ja haaveilen lavalle astumisesta? Lähes päivittäin, mutta tällä hetkellä ne ovat elämässäni hyvin vahvasti taka-alalla.. noin käytännön totetutuksen suhteen. 

Kuulostaa hyvin vahvasti siltä vanhalta elämältä, jota elin pari vuotta ennen kisojakin, mutta todellisuudessa arki on kaikkea muuta. Miksikö? Koska kerrankin en pakota itseäni mihinkään. Jos treenit jää välistä, kukaan ei vahingoitu sen takia. Jos syön levyn suklaata, se näkyy omassa perseessäni ja oli varmasti harkitun (tai vähemmän harkitun) teon arvoista. Suklaan syöntiin on aina olemassa hyvä syy, eikö?

Viime vuosi oli hyvin pitkälti muutoksen vuosi. Lähdin Tampereelta ns. ovet paukkuen, lopetin valmentamisen, tein totaalisen alanavaihdoksen oltuani vuosia kaupantätinä ja muutin Riihimäelle aivan ihanaan asuntoon keskelle huikeinta naapuriyhteisöä ikinä. Ai niin ja "lihosin" 15 kiloa, sain rintani ja takapuoleni takaisin, pituutta en valitettavasti ole kasvanut. Rasvaprosenttia nostin kuitenkin kunniamaininnan arvoisesti ja luovuin kutosistani. Stressaanko näistä seikoista? En tosiaankaan. Elämässä on paljon suurempiakin huolia kuin se painanko 48kg vai 63kg. 

Kiitos Sporttimekalle menneestä, olevasta ja tulevasta yhteistyöstä. Korvaamatonta apua sain äijiltä etenkin dieetin loppuvaiheessa ja edelleen olin tervetullut, vaikka koko touhusta olin melkein vuoden kadoksissa. Kiitos, ootte mahtavia!

Muistakaahan vitamiinit etenkin nyt flunssakautena! Mukavuudenhaluisille (kuten minä) Scitecilla helppo ratkaisu Winter-X, jossa C-vitamiini, sinkki ja auringonhattu-uute samassa. Ei kahta kertaa tarvinnut miettiä, kun purkin bongasin Sporttimekalla.

Uusi kotisali löytyi hyvinkin nopeasti Riihimäeltä ja oli hyvinkin selvä valinta. Nyt siis löydyn heiluttelemasta painoja 1stGymiltä, jossa toissa syksynä Erosen pojan kanssa vedettiin yksi treenileirin treeneistäkin. Kiitos Timpalle ja treenikavereille :)

02/11/2015 vs. 26.1.2015 

Vaikka viime vuonna alkuvuodesta tapahtui paljon, se rankkeni loppuvuotta kohden hyvinkin vahvasti ja hiipi (okei, juoksi norsun askelin) vuoteen 2016. Salakavalasti sairastuin syksyn aikana suht vakavasti ja vasta loppuvuodesta uskaltauduin avaamaan suuni ja sanomaan ääneen, ettei kaikki ole hyvin. Nyt lähitulevaisuuden projektina on oppia nostamaan kätensä ylös hetkeksi ja todettava, että kanaemon rooli on heitettävä nurkkaan ja aika painaa katse omaan napaansa. Jokaisella on taistelunsa. 

Valmennuksia ja PT-hommia olis tarkoitus jatkaa nyt keväällä Riihimäen suunnalla. Kyselyitä voi helmikuusta eteenpäin laittaa, mutta hommia teen oman jaksamisen mukaan toistaiseksi.

Treeneilkaahan kovaa ja muistakaa, että aika ihanaa tää elämä lopulta on, vaikkei siltä aina tuntuiskaan :)

<3: Tiia