Joulu ja siskonpeti

Pyhät ois lusittu ja huomisen juhlinnan jälkeen paluu arkeen on kova ja kivinen.. Tai sitten ei. Noh tosiaan, tää arkeen paluu on aina yhtä vaikeeta, vaikka nyt jätinkin joulun vaan päivän mittaseksi juurikin sen takia, ettei tulis mässäiltyä ihan hulluna. Nooh, ei enempää siitä kuinkas todellisuudessa kävikään ;)

Ei varmastikaan jäänyt epäselväksi, että jouluaattona oli tosiaan vapaasyöntipäivä :D MUTTA paino laski, enkä tullu ees kipeeks! Nyt viikko myöhemmin tuntuu puolestaan siltä, etten oo koskaan ollu näin kauheissa nesteissä, huhhuh!

Loppuviikko menikin mammalomaillessa, kun pikkuherra Boris jäi maalle ja palailee kotiin uudenvuodenpäivänä. 

Lauantaina sain ihanan viestin rakkaalta ystävältäni; hän päätti tulla käymään pitkän matkan päästä. Kaksi vuotta oli hurahtanut hetkessä ilman näkemistä ja jälleennäkeminen oli tunteikas. Ollaan aina oltu kuin siskoja ja sama meininki oli edelleen. Nyt kun molemmat sinkkuillaan jälleen, todettiinkin, että kaikki on taas kuin vuosia sitten; siskokset vauhdissa ja Tampereen yöelämä kutsuu ;)

Puoltoista vuotta meni ilman tippaakaan ja nyt se loppui! Humalaa en halunnut mutta tulipahan maistettua. Nyt voi olla taas seuraavat 1,5 vuotta ilman ;) no ei ehkä ihan... Kiitos ihanasta viikosta kaikille osallisille! Etenkin kahdelle pienelle ihanuudelle, jotka pelastivat Tiia-tädin jouluaaton innollaan ja olemassaolollaan <3

Huomenna kiteytyy vihdoinkin koko mennyt vuosi, joka on ollut äärimmäisen raskas. Joten kiitos kaikille ystäville ja sukulaisille kuluneesta vuodesta ja mielettömästä tuesta ja avusta! Ja iso kiitos myös Fitfarmin ihanalle valmennusporukalle tuesta ja tsempistä! <3 oon saanut kuulla olevani teräsnainen ja kuullut ihmetyksiä siitä kuinka olen jaksanut. Mutta tässä ollaan ja eteenpäin mennään! Jos jotain tästä vuodesta opin, niin jos et löydä sanoja, älä edes yritä; halaus on tärkeintä mitä voit toiselle antaa vaikeana hetkenä :)

Huomenna vielä juhlimista ja sitten voi jälleen keskittyä treenipostauksiin. Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille! Uusi vuosi ja uudet, paremmat kujeet ;) Kippis!

-Tiia

Kinttuja ja suklaata!?

Taas viikko pulkassa ja menoa sekä meininkiä on mahtunut. Koska töissä oli vuoden vaikein viikko, olin varautunut, että treenit ja arki kärsisi väsymyksestä, mutta toisin kävi; treenit kulki paremmin kuin aikoihin ja palautuminen on kerrankin onnistunutta (suht katkonaisista yöunista huolimatta). Ensi viikolla sitten levätäänkin! ...heti huomisen työpäivän jälkeen ;) 

Tällä viikolla treenijako oli seuraava: day 1: selkä-hauis, day 2: olka-rinta, day 3: jalat-persaus ja day 4: olka-ojentaja. Yksi selkäpäivä jäi siis välistä tällä viikolla, mutta annan sen anteeksi itselleni. Tänään tuli vedettyä siis neljäs treeni, koska huomenna nokka heti töiden jälkeen kohti Etelä-Suomea ja pari muutama päivä sallita taukoa. 

Jokseenkin lähiviikkoina oon oppinut taas tykkäämään jalkatreeneistä. En tiedä johtuneeko siitä, että painoa on uskaltanut lisätä mukavasti ja ainakin itsestä tuntuu, että takareidet on alkaneet pyöristyä mukavasti. Syy miksi niistä en oo pitänyt on yksinkertainen: sattuu niin pirusti! Totta kai jokainen treeni tuntuu lihaksista, mutta jalkatreenissä kipu on aivan omaa luokkaansa. Mutta tämä kipu tuntuu tuottavan tulosta ;) 

Torstaina pääsin viettämään kunnon fitnesspäivää ihanan ystäväni kanssa, joka kisaa Body Fitneksessä ensi syksynä. Päivä alkoi aamulla jo kahdeksan jälkeen, koska ysiltä treffattiin ihanan Sirpan kanssa ja pääsin kuvaamaan body poseerausharjoitukset. Homma oli osittain samanlaista kuin itsellänikin biksuissa, mutta totta kai lihakset ovat suuremmassa roolissa. Naisten harjoitellessa T-kävelyä, tuli itsellenikin polte päästä tekemään omaa "showtani". Ensi harvoissa sitten ;) 

Enpä malttanut itsekään olla vetämättä korkkareita jalkaani, vaan vedin pikaposeeraukset virallisten harjoitusten jälkeen :)

Kun joulu on lähestynyt, minulta on kovasti kyselty, että miten aion syömiset hoitaa. Vastaus on: kohtuudella. Aattoksi olen saanut vapaasyöntipäivän, mutta palaan viimeistään joulupäivänä kotiin juurikin siksi, että siten tämä kohtuudella toteutuu. Kotona odottaa arkiruuat ja syöminen pysyy hyppysissä. Ja ehtii toipua aatosta: oon aivan varma, että kroppa tulee olemaan aika sekasin. 

Koska suklaa kuuluu ehdottomasti jouluun, kävin jo valkaamassa itselleni joulusuklaat; kalleimpia tryffeleitä mitä siitä kaupasta löysin. Koska joulu on vain kerran vuodessa, on hyvinkin sallittua maksaa suklaasta tämän yhden kerran 25€/kg. ;) 

Mä niin syön nää kaikki itse! 

Kuva: Nicole Wilkins@Facebook

Ai niin, mun piti hehkuttaa löytöäni! Moni tietää varmasti 6packbagsit eli nämä kätevät kylmälaukut. Ensi vuonna Jenkeissä kyseisestä tuotteesta lanseerataan käsilaukkuversio. Tässä versiossa kylmälaukkuosuus on laukun alaosassa ja muutoin laukkuun mahtuu paljon muutakin tavaraa ja mikä tärkeintä, se näyttää hyvältä :)

Siitä en osaa sanoa, koska näitä Suomeen saataisiin, mutta tilanne on seurannassa. Suomesta saa kuitenkin sitä "normaalia" versiota sekä reppua. Mm. Body Action myy näitä edulliseen hintaan. 

http://www.geevoima.fi/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/16012009-123127/Products/B537002/SubProducts/B537002-0001

Se piti vielä kertoa, että tällä viikolla minut on voinut bongata Fitfarmin Facebook sivulta, kun jaoin oman onnistumistarinani. Kiitos ihanasta palautteesta, kaikki tsemppiä on korvaamatonta :)

Tässä vielä kuva, jonka liitin tarinaani:

Ihanaa joulua ja nauttikaa olostanne ja hyvästä ruuasta! Ja hyödyntäkää hiljaiset salit, mahtuu ainakin treenaamaan :)

-Tiia

Joulunodotusta ILMAN stressiä!

Päälle viikko ja jouluaatto koittaa! Yleensä tähän aikaan vuodesta kärsin suuresta stressistä; lahjat ostamatta, kiirettä kotona ja töissä, kohta pitäisi jo pakata, milloin lähteä ja milloin tulla kotiin jne. Mutta tänä vuonna olen ihme kyllä välttänyt tämän! Lahjat ostettu, töissä juoksen, kotona lepään ja treenaan sekä syön hyvin. Aatonaattona lähden isovanhemmilleni töiden jälkeen, aattona nautin saunasta, yhdessä olosta ja syön hyvin ja joulupäivänä palaan kotiin. As simple as that! Yhtäkään juoksuaskelta en ota aatonaaton klo 16 jälkeen enkä mieti yhtäkään aikataulua. Aattonakaan ei ole pakko tehdä mitään, sillä joulu vietetään aikuisporukalla kera vanhempien ja äidin vanhempien... Koiria unohtamatta. 

Tänä vuonna saan toteuttaa parhaan joululahjatoiveen koskaan; teen kotijumppaohjelman eräälle läheiselleni! Ei ole mitään parempaa lahjaa kuin avain tai apu terveellisempään elämään <3

Itselle tuli joulu aikaisin; paketti Fastin tukusta saapui perjantaina, taas pärjää hetken, kiitos! :)

Koska "fitnesskokkailuihin" kaipaa moni usein vaihtelua ja olisi joskus kiva leipoakin, oma pelastukseni on Facebookissa Fastin Protein Pudding sivusto, jossa julkaistaan jokaisena joulukalenterin päivänä uusi resepti. Oma suosikki on tällä hetkellä aamupuuroni; keitän 50 grammasta kaurahiutaleita löysän puuron ja lisään 30g piparkakkupudding jauhetta ja päälle ripottelen kanelia. Taivaallisen hyvää! 

Tässä aamiaisen kokonaisuudessaan; piparkakkupuuro, kananmunaa, pilttiä, "aamumehu" eli aminohappoja ja glutamiinia sekä aamun vitamiinit. 

Treenit on sujuneet tällä viikolla superhyvin ja sarjaenkkojakin on tullut tehtyä. Muunmuassa maastavedossa tuli tehtyä pitkää sarjaa 90 kilolla ja suorinjaloin sama onnistui 50 kilolla.. Jäi kyllä hieman kaivelemaan, enemmänkin olisi mennyt suht helposti ;)

Kun treeni sujuu hyvin, ruokakin maistuu! Sama se paljonko sitä on :)

Tässä vielä päivän saliasua jalkapäivänä:

Jalkapäivinä pidän mielelläni pitkähihaista ja usein päällä on vielä pehmeä huppari, etenkin kun tiedossa on kyykkäämistä :) ja oma ehdoton varuste: säärystimet! Ne on näin talvella lähes aina jaloissa, lämmittää mukavasti pohkeita ja sääriä ja palautuminen on nopeampaa. Suosittelen!

Pyhät lähestyy ja välttämättä aina ei pääse treenaamaan, onneksi osa saleista on aina pyhinäkin auki. kuinka sinä aiot viettää joulun pyhät? Kutsuuko sali vai voittaako rentoutuminen? :) itse aion treenata pyhinäkin ja nauttia pitkistä yöunista!

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa ja älkää stressatko, vuoden ihanin viikko kolkuttelee jo! :)

-Tiia

Sairastelua, ensimmäiset posetreenit ja onnistumisia

Viime viikko menikin sairastaessa, josta seurasi se, että lepoviikko siirtyi viikolla aikaisemmaksi. Ajattelinkin, että tämä viikko olisikin paras treenillisesti pitkään aikaan, mutta sairastuminen vei mehut verraten siihen, että olisi saanut lepällä ilman hirveää tukkoisuutta. Viikko onkin sujunut nyt siis kevennetysti muutaman treenin voimin. Sunnuntaina olisi kuitenkin tiedossa ulkotreenit rannassa, siellä vedetään sitten täysiä! ;)

Tällä viikolla alkoikin uusi puolivuotinen Fitfarmilla ja sen kunniaksi otin ensimmäisen poseeraustuntini. Aika hurahti todella nopeasti, mutta luoja miten paljon Sirpan opissa saikaan irti! Niin ammattitaitoinen nainen ja sai mutkin ihan hiljaiseksi, kun oikeat asennot löytyi ja piti ihan peilistä tarkistaa, että munko kroppani tuolta peilistä oikeesti näkyy! Niin paljon saa oikeilla asennoilla aikaseksi. 

Vaikka työtä on vielä paljon sekä poseeraamisten harjoittelussa että kropassa, oon niin ylpeä itsestäni jo nyt! En olis vielä vuosi sitten uskonut, että näyttäisivät edes tolta, saati sitten että olisin kisoihin menossa ihan oikeasti! Tänään kun harjoiteltiin lavalle tuloa, tuntui ekaa kertaa siltä, että tää on oikeesti totta ja mä niin onnistun tässä. Hyvä minä!

Viime lauantaina hemmottelin itseäni vielä jollain, mitä on tehnyt mieli jo pitkän aikaa: punaviini. Mutta koska olen periaatteesta tipaton, ostin senkin tietysti alkoholittomana. Yllätyin positiivisesti; tavallisessa punaviinissä on kaloreita per 100ml 70kcal ja alkoholittomassa vain 17,5kcal! Alkoholin koostumus on melkein sama kuin rasvalla ja tällaisissa tilanteissa sen huomaa. 

Ja punaviinihän nautitaan hyvässä seurassa ;)

Kovan työviikon jälkeen on huomenna tiedossa pakkolomaa tienesteistä (palkka juoksee, minä en-päivä), mutta tättärärää, sali kutsuu totta kai. Jalkarääkkiä tiedossa. 

Ai nii, tällä viikolla huomasin hyvin sen, miten nopeasti ja helposti muut huomaavat kroppasi muokkautumisen; olin rakkaalla ystävälle käymässä ja ensimmäisenä kun astuin autosta ulos, hän totesi: "Luoja sä oot nykyään pieni!" Ja selkä oli kuulemma leventynyt ja etureisi erottui edukseen (oon tehnyt tauon jälkeen kolme (3!!!) jalkatreeniä ja sieltä ne puskee taas vanhasta tottumuksesta). Ihana saada tollasta palautetta, koska harvoin sitä itseltään kuulee :)

P.S. Tiedossa saattaa olla isoja hyviä uutisia, mutta niihin palaan kun asiat varmistuvat ;)

Nyt nauttikaa itsenäisyyspäivästä ja rentoutukaa! 

-Tiia

Puoli vuotta, konkreettisia tuloksia ja yksi hups!

Ensimmäinen puoli vuotta farmilla on takana sunnuntaina ja uusi alkaa heti perään. Nyt kun kuitenkin katsoo puolta vuotta taaksepäin, päällimmäisenä on mielessä hikiset (joskus itkuisetkin) treenit, mahtava euforinen olo, kadotetut sentit (yhteensä 31cm!!) ja kilot (7kg). 

Kuitenkin vaikka paljon on saanut aikaiseksi ja tuloksia on tullut, mieltä kaihertaa parin kuukauden treenitauko, jolloin myös syömiset meni takamukselleen ja usko itseensä horjui pahasti. Näillä hetkillä tärkeintä on valmentajan tuki, koska vaikka oma usko horjuisi, hyvä valmentaja pystyy lyömään faktat tiskiin ja kertoo miten homma jatkuu järkevästi. Näin tapahtui omalla kohdallani ja olen siitä älyttömän onnellinen ja tyytyväinen. 

Se mitä kuvien välillä on eroa, on omasta mielestäkin huikeaa, koska en uskonut, että näin paljon voisi tapahtua vaan muutaman kuukauden kovalla työllä. Kaikkein positiivisinta kuvat vierekkäin laittaessani oli huomata, että olkapäihin on oikeasti tullut tavaraa!! Mun heikko lenkkini, mutta kehitystä on tapahtunut. Huhhei ja hommat jatkuu ;)

Sitten vähän tähän viikkoon. Flunssahan se sieltä tuli. Sen myötä siis ensi viikon totaalilepo vaihtui tähän viikkoon ja kuten valmentajani totesi, ensi viikolla rokken roll!

Kipeily toi mukanaan ikuisen ongelmani; harvan ruuan saan alas kipeänä. Siispä tapahtui se hups; kaksi cheatti päivää. Toisena meni hieman kahvipullaa ja pari ruokaa jäi välistä ja toisena päivänä löysin itseni Ideaparkista kera seuraavien eväiden. 

Hävetti ja harmitti, mutta annan itselleni anteeksi. Luojan kiitos meneillään on offi-kausi ja massaa on tarkoitus saada, eikä niinkään polttaa rasvaa. Mutta selityshän se ei ole! 

Nyt taas ruodussa ja olen huomannut, että ruokavalioni puitteissa pystyy tekemään hyvinkin normaaleja kotiruokia; tänään nautiskeltiin perunasosetta ja silakkapihveläjä. Oli niin hyvää ja juuri sitä mitä pitikin :)

Kun hartiat levenee ja massaa tulee lisää, voin taas hyvillä mielin pitää vaatteita, jotka tuntui jossain kohtaa jäävän suuriksi; mm. lemppari huppariani, Better Bodiesin NY hoodie. Mm. Body Actionilta saa tilattua tätä mahtavaa hupparia:

http://www.geevoima.fi/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/16012009-123127/Products/BBNYH/SubProducts/BBNYH-0004

Huomatkaa ihana uutuusväri oranssi ;)

Itse ostan oikeastaan kaikki laadukkaammat salivaatteeni ja esim. voimavyön ja vetoremmit Body Actionilta, koska laatu on parasta ja ammattitaitoista palvelua saa aina! Tampereelta liike löytyy osoitteesta Hallituskatu 20, mutta toki liikkeitä löytyy myös Kuopiosta, Helsingistä, Turusta, Virroilta ja Jyväskylästä. 

Nyt potemaan loputkin flunssat pitkien yöunien avulla ja kokeilemaan, josko huomenna uskaltais pumppailla salilla kevyesti :)

Jos muuten tulee mieleen aiheita, joista on postailutoiveita, otan niitä mielelläni vastaan :) (advanced on listalla ykkösenä vieläkin!)

Ihanaa viikonloppua, nauttikaa, nukkukaa ja treenailkaa kovaa ;)

-Tiia

 

Onnen lähteillä

Koska viimeisin puoli vuotta on elämässä ollut aikamoista myllerrystä niin tunne puolella ja käytännössä, olen saanut paljon ihanan tsemppaavaa palautetta siitä, kuinka positiivisella asenteella olen silti liikkeellä ja kuinka olen vahva ja määrätietoinen nainen olen. Tässä vaiheessa voin vain huokaista ja kiittää kaikkia tsempistä ja avusta jota olen saanut. Kiitos <3 

Siksi ajattelinkin perehtyä aiheeseen "Kuinka pysyä vahvana ja olla aidosti positiivinen ja onnellinen?". 

Tärkeimpänä asiana nostaisin jalustalle seikan, että on vahvuutta olla joskus heikko. Kukaan ei jaksa olla aina vahva, eikä meistä ketään ole sellaiseksi luotukaan. Keskustellessani ystäväni kanssa selviytymisestä (koska elämäntilanteemme olin pitkälti sillä hetkellä sama) ja kysyessäni häneltä neuvoa, kuinka jaksaa arjessa, hän vastasi minulle: "Anna itselles lupa romahtaa. Itke ja raivoa, kokoa itsesi ja jatka taas mitä olitkaan tekemässä." Tällä asenteella lähdin liikkeelle ja yllätyin: en romahtanut kertaakaan ja varmaan juurikin siksi, etten enää pelännyt sen tapahtumista. Tiesin, että jos niin kävisi, se olisi ihan ok. Kukaan ei syyllistäisi ja osoittaisi sormella, ei ainakaan kukaan muu kuin minä itse (mikäli en asian kanssa olisi sinut). 

Toisena neuvona hän sanoi minulle:"Mene takasin töihin." Menin ja rutiinit oli pitkälti se, mitä elämä kaipasi. Koska sisällä myllersi, oli super tärkeää, että elämä oli muutoin järjestyksessä. Asioilla on tapana järjestyä, kun pistää ne järjestymään. Rutiineihin palaaminen on helpoin keino aloittaa se projekti. 

Oikeastaan yhtä korkealle ensimmäisen jalustan kanssa nostaisin ystävät. Muista pitää huolta, että he ovat. Ja olemisella en tarkoita, että ne olisivat pakostikaan joka päivä läsnä, mutta ne olisivat vastassa ihan sama milloin soittaisit tai kuinka kauan sitten olisit soittanut viimeksi. 

Ystävistä päästään siihen, jonka oivaltamiseen meni itsellä liian kauan: kokoa ympärillesi positiivisia ihmisiä, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle ja tuovat onnea elämääsi. Itse olin jopa röyhkeä ja karsin elämästäni ihmisiä, jotka henkivät negatiivista energiaa ja vaikka menetin usean kaverin ka tärkeänkin ihmisen, en sitä kadu. Niin kauhealta ja karulta kun se kuulostaakaan. Täällä eletään vain kerran, tehdään siitä siis kaikin puolin mielekästä, edes sen kerran. 

Kuitenkin suurin arvo kaikista on: "Rakasta ja kunnioita itseäsi." Jos et, ei kukaan muukaan voi sinua ainakaan kunnioittaa. On tiedettävä oma arvonsa ja sehän on selvää: meistä kaikki on arvokkaita ja tärkeitä! Vaikka kaikki ei menisi aina putkeen, itseään kunnioittava ja rakastava ihminen osaa ajatella: "Saan vielä jotain paljon parempaa!" eikä vajota synkkyyteen ja mietitä, miksi siinä tilanteessa ollaan... Tai ainakaan jäädä sitä vatvomaan. 

Elämä rullaa ja on ihanaa! Jokaisessa hetkessä on jotain arvokasta ja jollei ole, olet väärän asian äärellä! 

Ihanaa, onnellista ja positiivista viikkoa! 

-Tiia 

   

Promoa ja ihania naisia

Taas hurahti yksi viikko ja taas meinasi pääkoppa sanoa poks, kun työ haittasi vapaa-aikaa ja piti jättää treenejä välistä. Kuusi päivää tuli duuneiltua ja perjantaina kahta eri työtä yhteensä 12 tuntia. Huhhei ja hellät tunteet!

Jos kuitenkin mennään alkuviikkoon, tarkalleen ottaen tiistaihin, jolloin sain ihanan ystävän ja ensi syksynä kisaavan fitnessmisun Sannan kylään. Tunnin tuskia ja iloja jaettiin ja vertailtiin ruokamääriä sekä treenejä. Sanna on niin sisukas ja antaa projektille kaikkensa, nainen siis paikallaan! Ensi kuussa saankin hänet yöksi ja sitten fitnesshelvetti pääsee valloilleen, kun keittiövaaka laulaa ja protskujauheet pölisee!

Keskiviikko ja torstai menikin töissä ja treenatessa. Torstaina tuli tehtyä niin ihana jalkatreeni, että perjantai ja lauantai menikin konkatessa ja hirveesti ei kroppa taipunut. 

Perjantai iltapäivästä pääsinkin taas lempparihommiin eli promoilemaan. Kuten moni varmasti tietääkin, Fast on tuonut markkinoille uusia välipalatuotteita; Protein smoothien ja proteiini snacksit. Smoothiessa on neljä ihanaa makua; mansikka, mango-appelsiini, omena-karpalo ja ananas-kookos. Mikäli vähänkin tykkää kookoksesta, suosittelen kokeilemaan viimeistä vaihtoehtoa. Smoothien pakkauskoko on 330ml ja yhdessä pullossa on 25g proteiinia. Kaikki on maitopohjaisia. 

Snackseistä löytyy kolme makua; sour cream onion, BBQ ja paprika. Oma ehdoton suosikki on BBQ! Pussissa on 100g tavaraa, josta 45g (eli 45%!!!) on puhtaasti soijaisolaatti-proteiinia. Aivan törkeän hyviä! Molemmat tuotteet saivat kovasti kehuja ja etenkin Snacksi pusseja tarttui mukaan viikonloppusipsien tilalle. 

Mainittakoon vielä kaksi uutuustuotetta; Naturally high Protein patukan 35g versio on saanut kaksi uutuus makua: kookos ja kaneli-omena. Monet Bounty-suklaapatukan ystävät vaihtuivatkin suklaansa kookos protskupatukkaan. 

Lauantaina jatkui promoilu seuraavassa Prismassa ja väkeä riitti. Lisäksi moni uskaltautui nykimään hihasta ja kyselivät apua jauheiden valinnassa, mahtavaa oli auttaa! :)

Tältä näytti meikäläisen rakentama maistiaispöytä molempina päivinä. 

Lauantaina töistä päästyäni painelin hakemaan vihdoinkin pesukonetta. Alkoi pyykkivuori kasvaa treenivaatteista, johan tässä on kolmisen viikkoa asutukin uudessa asunnossa. Illalla kaipasin tekemistä ja koska olin seissyt koko päivän, sen oli tapahduttava istuen. Rakas ystäväni Soffi suuntasikin kanssani myöhäiseen elokuvanäytökseen ja myönnän; söin karkkia. Auts, tuli sekin sanottua ja kivi pudotettua sydämeltä. 

Tänään saikin nukkua univelkoja pois ja päivällä suunnata salille. Luoja että kulki olka-rinta treeni hyvin! Kädet täristen saattoi hyvillä mielin jatkaa matkaa valmennustiimiläisen Hannan kanssa Ikeaan, josta päädyttiin kämpilleni syömään eväitä ja parantamaan maailmaa teekupposten ääressä. 

Välipala aika iski meikäläiselle!

Ja Hanna tuli omine eväineen, kuten mun luo on parasta tullakin. Kahvia ja teetä löytyy enää mun kaapeistani :)

Hannalla oli muuten mukanaan myös uutta piparkakku Puddingia. Oli järisyttävää hyvää, kuin olisi piparkakkutaikinaa syönyt. Nyt kyseinen jauhe löytyy myös mun kauppalistaltani! :) 

Viikosta jäi parhaiten mieleen Hannan tän päiväinen lausahdus: "alkaa sullakin hauberi näkymään."  Kiitos Hanna, pelastit mun viikon ja nyt on ihana aloittaa uus :D

Treenailkaa ja nauttikaa!

-Tiia

Paljastuksia!

Viime postailusta vierähti liiankin tovi ja nyt aika ryhdistäytyä, kun ihana arki on palannut elämääni. 

Minulta pyydettiin postausta Fitfarmin nettivalmennuksesta Advancedista. Noh, syystä tai toisesta se jäi kirjoittamatta, mutta lupaan siitä jossain kohtaa jokusen pätkän kirjoittaa. 

Viimeiset kaksi ja puoli kuukautta tuli eleltyä reppureissaajan elämää ja nyt olen vihdoin asettunut aloilleni sinne minne halusinkin eli takaisin Tampereelle. Rakastan arkea ja siksi elämä tuntuu taas hiljalleen täydelliseltä. 

Viime kuukaudet menivät hyvin satunnaisesti treenatessa, koska työpäivieni pituus oli helposti matkoineen 12 tuntia ja autossa istumista päivässä oli useampi tunti. Nyt taas WFC kutsuu ja treenit luistavat siellä mahtavasti. 

Joten koska kaikki on loksahdellut paikoilleen voinkin julistaa: 

Tervetuloa seuraamaan taivaltani kohti kevään 2015 Bikini fitness kisoja! 

Kisat on lyöty lukkoon sekä Jari Bull Mentulan kanssa että nykyisen valmentajani Harrin kanssa. 

Vaikka kisoihin on vielä matkaa ja aikaa, tuli Bulli mukaan kuvioihin jo nyt. Käyn tsekkauttamassa itseäni tasaisin väliajoin ja Bulli kertoo, mitä Harri painottaa treeneissä ja ruokailuissa. 

Ensimmäinen tsekkini oli jo parisen kuukautta sitten ja tällöin todettiin, että yläkropassa on vielä paljon työstämistä. Loppuvuosi mennäänkin yläpainotteisella ohjelmalla ja sitten katsotaan miten edetään. 

Treenejä on viisi kertaa viikossa ja joka kerta vedetään täysillä... Lepoviikkoa lukuunottamatta. 

Eilen vietettiin Fitfarmilla PT-päivää eli käytännössä kaikki halukkaat PT-asiakkaat kerääntyivät yhteen, jaettiin ryhmiin ja vielä pienempiin ryhmiin ja sitten treenailtiin yhdessä mahtavien PT:iden ohjauksessa. 

Meikäläinen päätyi lopulta meidän ihanien fyssareiden ja PT:iden Jukan ja Jounin keskivartalo "jumppaan" ja täytyy todeta, ettei ole keskikroppa ollut koskaan näin kipeä! Luoja! Aivastaminenkin tuottaa järisyttävää tuskaa!

Ja koska päivällä rehkittiin, illalla rentouduttiin pikkujoulujen merkeissä ;) täytyy myöntää, ettei yksissäkään pikkujouluissa ole ollut noin hyvää ruokaa! Jokainen sai varmasti aterian, joka ei pahemmin poikennut normaalista ruuastaan. 

Eilistä pikkujoululookkia. Maanantaina kävin hyvän ystäväni Annan hiusmallina ja hän loihtikin aivan ihanan tukan :)

Uudessa asunnossani oli aivan kuin minulle suunniteltu laatikko, kaikki mahtui! Ainakin melkein. 

Boris löysi mamin Intra-paidan :)

Tänään kävin salilla treenailemassa olkia ja ojentajia ja tässä palautusateriani, josta kylläkin puuttuu leipä, joka oli päässyt homeeseen. Näin pyhänä en lähtenyt jonottamaan huoltoaseman kaupan jonoon vaan lisäsin hieman riisin määrää ensiapuna ;)

Ihanaa alkavaa viikkoa! Laugh and train hard! 

-Tiia

Ihanan kauhea aerobinen

Pari viime viikkoa on kulunut hulinalla. Viime viikonloppuna oli toiseksi viimeinen kouluviikonloppu ja ensi kuun alussa pitäisi valmistua! Toisaalta kauhistuttaa, sillä aika on menny niin nopeasti ja välillä tuntuu, että päässä hakkais kaksi apinaa lautasia yhteen. Mutta kuten koulutuksissa sanottiin; tietotaito meillä on suurempi kuin tajutaankaan. Ensi maanantaina kutsuu Tampereen Ensimetri, jossa yritysasiat laitetaan rullaamaan ja meikäläinen pääsee oikeesti hommiin :)

Kisaviikonloppu olis tällä viikolla ja niin mahtavaa on ollut seurata tän syksyn kisaajien valmistautumista ja treenejä. Lauantaina on karsinnat Jyväskylässä ja sunnuntaina Tampereella. Kisat huipentuu kuun vaihteessa Lahden Fitness Expoon. Kaikki siis sinne kannustamaan ;)

Parin kuukauden päästä pitäisi käydä näyttäytymässä Bullin silmien alla ja lyödä lukkoon oma kisavuosi tavoite. Herran toiveena oli hänen yllättämisensä ja siihen saatiinkin tänään potku persauksille Harrilta. Kuusi treeniä vaihtui kahdeksaan ja salitreenien jälkeen olisi tiedossa 10 minuuttia intervallia ja 10 minuuttia tasasykettä. Tämänpä vuoksi huomenna kello soi 4:15. Työt alkaa klo 6, mutta lenkki vedetään vaikka mikä olisi! Nyt sitten näiden aikaisten aamujen eväätkin muuttui hiukan. 

Tässä siis oikealla heti herättyä juotava EAA-glutamiini-drinsku ja lenkin jälkeen juotava Whey+ ja aamunappulat, joista uupuu Omega3. Ne jätettiin hormonaalisten syiden vuoksi pois. Aamupala syödään töissä kahdeksan aikaan ja normaali ateriarytmi saa taas vallan. 

Aamukahvi kasvoi lähes puolilitraiseksi. Tällä lähtee aamu käyntiin, jos millä ;)

Tässä terveisiä fyssarilta. Oikean polven kivun takia kävin lääkärillä, joka passitti fyssarille. Syynä kipuun olisi kuulemma nilkkojen virheasento ja oikean jalan dominoivaisuus. Tulehduskipulääkkeet päällä kuitenkin, mutta nyt ollaan saatu sitten molemmat polvet kipeiksi. Taitaa ensi viikolla kutsua lekuri uudestaan. 

Tässä vielä kyltti, jonka kaivoin kaapista taas esille. Välillä tämä toimii oikein hienosti ja tulevilla treeneillä se pitää varmasti paikkansa. Neljä aamulenkkiä viikossa kutsuu!

Ihanaa loppuviikoa ja kissaajille tsemppiä! :)

-Tiia

Sairastelua ja etenemistä

Juhlien ja kissanristiäisten jälkeen onkin sitten aikaa sairastaa... tai sitten ei! Noh, näin kuitenkin pääsi käymään, mutta asenteena on, että ensi viikolla painetaan enistäkin eheämpänä ja kovempaa eteenpäin ;)

Tänään vapaapäivää viettäessäni ajattelin, että olisi hyvä hetki ja aikaa ottaa jälleen mitat ja paino. Vaikka kipeilty onkin, yllätys oli positiivinen! Paino oli tullut hetkessä yli kilon alas ja senttejäkin oli sulanut! Nyt siis paketissa seitsemän viikkoa valmennusta, 21 karistettua senttiä ja 3,5 pudotettua kiloa. Hyvä minä! :)

Keimailin tänään pitkään peilin edessä ja katselin kehoani. Hetkellisesti tuli jopa olo "Ei tuo ole mun kroppani", mutta pitihän sitä todeta, että on se! Olo oli siis positiivinen, sillä nyt jo omakin silmä huomaa eron ja tajuaa, että se on se oikea minä, joka sieltä alta pilkottaa. Tämän tutkiskelun aloitin luettuani erään kolumnin. Suosittelen lukemaan ja kokemaan "ahaa"-elämyksen.

http://www.hyvejohtajuus.fi/10373/millaista-oikeasti-on-olla-hyvakroppainen-ja-menestyva/

 

 

 

 

Tässä siis tämän päivän kuntoa. On näköjään eräs linssiludekin eksynyt kuvaan ;)

Lueskelin aamulla löhöillessäni blogeja ja huomasin ihanan Oonan tehneen uuden postauksen, joka jälleen kerran oli hyvin osuva. Tässä kyseisessä tekstissä Oona puhui unelmista ja niiden saavuttamisesta. Lukijoiden kommentteja selaillessani silmiin osui muutama kommetti, jossa todettiin suunnilleen, että "Hyvähän sun on, kun oot noin hyvästä perheestä!" Mitä helkuttia?! Itse tiedän, ettei perhe lopulta vaikuta siihen, mitä haluaa ja pystyy tekemään. Kuinka monta sellaista menestystarinaa on maailmassa, joissa köyhistä ja huonoista oloista lähtenyt henkilö on tehnyt mullistavan ja menestyksekään uran, jolla on nousta joskus jopa julkisuuteen? Aika monta mielestäni.
Itse olen omanlainen esimerkki siitä, ettei talous tai perhetaustat ole esteitä unelmilleen. Kasvoin koko alkulapsuuteni kahdestaann yksihuoltajaäitini kanssa ja elimme kerrostalo kaksiossa äidin ei niin kovin suurella palkalla. Rippikouluikäisenä menin töihin kauppaan ja aloin lukea itseäni ylioppilaaksi. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin olen edelleen kaupan kassalla (kokopäiväisesti) ja opiskelen unelma-ammattia, josta maksan tämän vuoden opiskelun aikana useamman tuhat euroa. Opintotukea en saa eli senkin maksan omasta pussistani. Lisäksi aloitin Fitfarmin valmennuksen, joka maksaa yli tuhat euroa, koska unelmani on nousta kisalavalle ainakin kerran ennen lasten hankkimista.
Eli ei talous ole este ainakaan fitness puolen unelmille, jos sellaisia unelmia on. Itse olen todennut muutaman vuoden aikana pystyväni mihin tahansa! Kaikki on kiinni korvien välistä.

Oonan ajatuksia pääset lukemaan täältä  http://tolppanen.blogspot.fi/

Tänään tällaisia herkkuja. Kananmunan valkuaista, kanaa, kesäkurpitsaa, perunaa ja kasviksia. Nam!

Viime viikolla koin elämäni ihanimmat ja kauheimmat treenit. Ensimmäiset ohjatut jalkatreenit ja meikäläiseltä pääsi aika monta ärräpäätä sen tunnin kidutuksen aikana. K. Kujala joutuin prässin vieressä huutamaan: "Nyt sitä asennetta!" Meinasi itku tulla, mutta selvisin! Odotin ihanaa seuraavien päivien poltetta, mutta sitä ei koskaan tullut! Olin niiiiiiiin pettynyt.
Huomenna olis vuorossa ihka ensimmäinen mentaalivalmennus. Jos vaikka saisi tätä pääkoppaa hieman järjestykseen vaikkapa työkuvioiden osalta. Enää päälle kuukausi niin olis valmistuminen edessä ja valmiina uusiin haasteisiin tuoreena PT:nä :)

Ihania hellepäiviä ja muistakaa "Ei kannata olla negatiivinen, sillä se on vähemmän kuin nolla." -H. Ylppö

-Tiia

Juhlahumua ja kehitystä

Kesät ovat tunnetusti täynnä juhlia. Tai ainakin jotkut kesät. Tänä kesänä omalle kohdalleni niitä osui enemmän kuin tarpeeksi. Polttareita, valmistujaisia, häitä, syntymäpäiviä ja kissanristiäisiä. Noh, omalta osaltani tämän kesän herkuttelut jää pääosin vähälle ja omat eväsrasiat ilostuttavat ja vihastuttavat. Toisten mielestä touhuni on itsekästä, röyhkeää ja nipoa, kun taas toiset ymmärtävät täysin, eivätkä ota henkilökohtaisesti Frozzy Packin kaivamista käsilaukusta. 

Kaksissa juhlissa sain/saan syödä yhden aterian ja välipalan vapaasti ja ne ovatkin odotettuja päiviä. Tai  no, pari muttaa on asetettu, mutta ne ovat niin ilmiselviä, ettei tarvitse edes kertoa. 

Näiden viiden valmennusviikon aikana olen käynyt kahdessa ohjatusta treenissä ja voi luoja! Maijastiinan olka-ojentajatreenit aiheutti kosketuksesta kipeät ja tulehtuneet kädet, kun taas Killen olka-rinta-ojentajatreeneistä muistoksi jäi niin tulehtuneet kädet, että särki koskemattakin ja yöllä heräsin kipuun nukkuessani juomalla kummalla kyljellä. Perille meni!

Oli miten oli, tulosta on tehty ja tullaan tekemään. Tänä viikonloppuna nautin häistä jo nyt uudessa kropassani ja yritän toteuttaa kotitehtävääni; tissit ja leuka ylhäällä, kanna itsesi arvokkaasti! Huono ryhti, byebye!

Tässä viiden viikon tulosta. -2kg ja -16cm

Iltapalalla maitorahkaa, mehukeittoa, mantelilastuja ja kamomillateetä. Kyllä tulee uni hyvin!

Sallitut ja käsketty herkut, namnam!

Poltatareissa oli lupa syödä jotain makeaa ja tässä se nyt on! Itse koristelin ;)

Tänään kuitenkin pääsin juhlimaan omia synttäreitäni. Leivoin prodemuffinseja, joissa vain 35 kaloria (plus pähkinät) ja niiden kanssa tietysti mansikoita ja sokeritonta/rasvatonta vaniljarahkaa. Nää oli taivaallisia!

Nauttikaa kesästä ja kokeilkaa kaikkea mahdollista uutta ja kivaa!

-Tiia

Back in business!

Parisen viikkoa sitten alkoi oma PT-valmennus. Kaksi viikkoa on nyt mittailtu jokainen suuhun liitettävä gramma ja treenattu itkien ja melkein pyörtyen. Jos olen ennen luullut treenaavani kovaa, otan lauloi takaisin! Tämä on ollut aivan omaa luokkaansa. Ja olen treenannut yksin! Keskiviikon Maijastiinan treenejä innon ja kauhun sekaisin tuntein odotellessa. 

Mutta jokainen kyynel ja mieliteko on ollut vaivansa väärti; kahden viikon aikana kropasta on karissut yhdeksän senttiä ja kaksi senttiä tullut jalkoihin pihviä lisää. Kilo on tullut painoa, vaikka massaa (lue:rasvaa) oli aloittaessa liikaa. Mutta kroppa tiivistyy ja mittanauha kiristyy! 

Nälkä ei ole pahemmin yllättänyt. Kesän ilona ovat tuoreet kotimaiset kasvikset ja marjat. Mansikoita saan syödä kahdesti päivässä ja nyt on makeanhimo pysynyt poissa todella hyvin! Siltikin, vapaasyöntipäivää odotellessa ;) silloin Arnold's kutsuu aivan varmasti!

Tässä aloituskuvaa. Kunto ei todellakaan parhaasta päästä, mutta toivottomalta ei tunnu.. Etenkään tällä hetkellä enää. 

Kävinpäs palkitsemassa itseni housuilla. Nyt kelpaa taas hetken treenailla ;)

Välipalaa! Kyllä kelpaa elellä ilman karkkia, kun saa tällaisia herkkuja, namnam!

Aamupala tuoreilla marjoilla. Eipä ole parempaa tapaa aloittaa päivä, vai kuinka? ;)