Take a breath.

Herää ajoissa. Keitä kahvia. Pue päällesi. Herätä lapset. Hoida lasten aamupala ja -pesut. Sutaise hiuksesi ponnarille ja ripsiväriä silmiin. Muista myöhään edellisiltana valmisteltu seminaariesitys. Juo jo jäähtynyt kahvisi lennossa samalla kun puet lapsille ulkovaatteita. Pakkaa lapset autoon ja pidä sormesi ristissä, että matkasta päiväkotiin selvitään ilman tappeluita. Hermostu nahisteluun ajettuasi jo ensimmäisen kilometrin. Vie lapset päiväkotiin. Esitä iloista ja energistä pullantuoksuista perheenäitiä tarhatädeille ja muistuta, että miehesi hakee lapset tänään vuorostaan. Suuntaa työpaikallesi todetesassi, että joudut seisomaan taas ainakin kymmenen minuuttia aamu kahdeksan ruuhkassa. Huomaa pinnasi kiristyvän, onhan päivää kulunut jo puolitoistatuntia. Kun vihdoin pääset työpaikallesi, istahda työpisteellesi vain todetaksesi, että seminaarieistys on autossa ja hampaat pesemättä.

Hengitä syvään.

Tai entäs, jos olisit aloittanut päiväsi jo sillä? Se ei poista nälkää, jonka olet jättänyt huomiotta viimeiset kaksi tuntia eikä väsymystä, joka aiheutui vain kolmen tunnin yöunista. Se ei myöskään vähennä työmäärääsi saati tee töitä helpommiksi, mutta se auttaa. Kuitenkin se, mitä teemme tämän sijasta jokaisen "velvollisuutemme" koittaessa noin 215 päivänä vuodesta, on täysin päinvastainen: puuskatamme yhä tiheämmin, kunnes tunnemme tukehtuvamme. Otamme happea yhä useammin ja lähes huomaamattamme toivoen, että kaikki helpottuisi ja saisimme lisäenergiaa tehdäksemme sen kaiken ja loistaaksemme.
Kuitenkin ne oikeasti tehokkaat, menestyvät ja kauas loistavat ihmiset muistavat käyttää energiaansa sulkeakseen silmänsä, hengittääkseen syvään ja irtautuakseen edes kymmeneksi sekunniksi todellisuudesta. Syntyäkseen uudelleen siihen hetkeen ja siihen tunteeseen.
Kiire ei ole tunne. Kiirettä ei ole olemassakaan. Sen luot sinä itse omalla suhtautumisella tekemiseesi ja käyttämääsi aikaan. Kuinka paljon selitämmekään asioita sanoilla: "No kun oli niin kiire." Ei ole!

Ota omaa aikaa. Yöunet ei ole omaa aikaa. Ei myöskään jumppatunti, jollet vääntäydyit väkisin, koska stressaat työpaikan automaatin suklaapatukoiden jäävän vyötäröllesi. Oma aika on jotain, mikä on mieltäsi varten. Se on hetki, jolloin irtaudut kaikesta vaan ollaksesi itsesi kanssa. Aina stressataan siitä, ehtiikö viettämään yhteistä aikaa puolisonsa tai ystävien kanssa, mutta vietätkö aikaa edes itsesi kanssa? Kuinka hyvin sitä edes tuntee itsensä, jos ei koskaan todellisuudessa edes tapaa itseään? Ja millaisena muut silloin tuntevat sinut? Älä jaa itseäsi muille (enempää kuin on pakko), ellei sinusta riitä edes itsellesi.

Arvosta itseäsi edes sen verran, että otat omat hetkesi ja hengität syvään vain tyhjentääksesi mielesi kaikesta turhasta. Olet sen velkaa itsellesi ja olet sen velkaa läheisillesi.

Mieti, mitä kaikkea rakastatkaan elämässäsi. Lapsia, aviomiestäsi, koiraasi, taloasi, hetkiä kun on saanut lapset nukkumaan illalla, suklaata. Mutta missä on se tärkein? Se, jota ilman tätä kaikkea ei voisi rakastaa; sinä. Kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Jokainen tunne, jokainen sana, jokainen teko. Asennoidu sen mukaisesti, niin hyvässä kuin pahassa.

Ja nyt, hengitä syvään.

-Tiia

Uusia töitä ja yhteistyökuvioita... Mutta kenen kanssa?

Hellurei ja hellät tunteet, mikä alkusyksy onkaan ollut! On tapahtunu sellasta tahtia, ettei itekään oikein pysyny enää mukana ja yhen viikon sairasloma tulikin otettua, jotta sai taas ajatuksia kasaan ja arjen rullaamaan. Tähän täytyykin todeta, että älkää hyvät ihmiset hävetkö ottaa sitä sairaslomaa, jos lääkäri on sitä mieltä, ettette ole työkuntosia. Hävetkää ennemmin sitä, että jäätte sinne työpaikalle puolikuntoisina tekemään työt vähän sinne päin ja sekä työ että koko työyhteisö kärsii. Edes muutama päivä lepiä ja hengittelyä ja ootte kun uusia ihmisiä, uskokaa pois :)

Nykyäänhän saan luvan kertoa työskenteleväni aivan mahtavassa mimmiporukassa Fitverstaalla. Emmi, joka yrityksen on perustanut, on tuttu mm. Emmin ja Terhin treeniblogista ja on persoonana aivan ihana. Niin positiiviseen ja päättäväiseen ihmiseen en oo hetkeen törmännytkään. Ensi viikolla päästään ideoimaan ja höpöttelemään kasvotusten, en malta odottaa! :) Emmi siis hoitaa Kokkolan suuntaa ja Pohjanmaata yleisestikin, Sonja Etelä-Pohjanmaan aluetta sekä Lappia ja itse toimin siis Tampereen alueen vastuuvalmentajana, mutta ohjailen myös Jyväskylässä ja Tampere-Hyvinkää akselilla. Etävalmennuksia hoidetaan kaikki koko maan kattavasti. Käykäähän tykkäilemässä facebookissa, saattaa olla lähiaikoina pientä kilpailun tynkääkin tarjolla ;)

Tämä tarjous voimassa enää syyskuun, nopeat syö hitaat!

Lisäksi tein yhteistyösopimuksen Sporttimekan kanssa. Sporttimekasta saa laadukkaat lisäravinteet todella edulliseen hintaan ja itse suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Fortixin tuotteita, jotka kuuluvat Sporttimekan omiin tuotteisiin. Stevialla makeutettu whey oli taivaallisen hyvää! Niiden lisäksi merkkeinä on mm. Scitec nutritionia ja Fastia. Sporttimekan varastomyymälä löytyy Hämeenlinnasta osoitteesta Puusepänkatu 5, josta löytyy myös Sporttimekan sali, kannattaa käydä treenailemassa. Sieltä mutkin löytää välillä heilumasta ;)

Kerrankin jotain muuta makua kuin perus suklaa tai mansikka; testissä vanilja-persikka sekä vanilja-ananas. Näistä ensimmäinen osoittautui ehdottomasti uudeksi suosikiksi. Muistakaahan kuitenkin se, että stevia säilötään jauheisiin kapseloituna, eli kun olette ravistaneet jauheen veteen, antakaa seistä n. 30 sekuntia, jolloin kapselit ovat ehtineet aueta ja maku tullut esille. Ja kyllä, eron huomaa keinotekoisten makeutusaineiden ja stevian välillä selvästi!

Jos nyt menään kuitenkin omaan kehitykseeni kropan suhteen, olo on ollut suoraan sanottuna tahmea. Turpeus näkyy vahvasti ulospäinkin, mutta eipä vielä ole toivetta kiristymisestä. Laskeskelin juurikin, että se ois enää 14 viikkoa dieetin alkuun. Ja ne viikot kuluu siivillä! Oon niin nauttinut uudesta treeniohjelmasta (joka sisältää myös ulkotreenin!) ja vähän vähemmän nauttinut suuresti kasvaneesta ruokamäärästä. Joka kerta, kun saa uuden ruokaohjelman eteen, tulee ensimmäisenä ajatus "Ja mä kun luulin, ettei enempää voi syödä!". Ja aina vaan voi.

Uudessa ohjelmassahan teen tällä hetkellä pakaroita sen kolme kertaa viikossa, luulis alkavan kasvaa ;) ja meno on hullua, edelleen!

Ai niin, sainpas palani julkisuudesta; uusimmassa Fit-Laihdu-lehdessä on juttua mun matkastani siihen onnellisuuteen, joka mulla on tässä ja nyt. Lukaiskaahan :)

Tampereella avataan nyt syksyllä uusi sali, kun WFC laajentaa Tampellaan entisen Powerhouse Gymin tiloihin. Meininki tulee olemaan aivan muuta kuin muilla saleilla, sillä Helsingin suunnalta tuttu TFW (Training for Warriors) rantautuu WFClle ja oikeastaan ensi kertaa koko Tampereelle. Kannattaa käydä tsekkaamassa kunhan saavat ovensa auki :)

Jaahas, se ois nyt rahkat nassukaan ja unille! Ihania syyspäiviä teille :)

P.S. Seurailkaahan rahkahyllyjä kaupoissa, tulossa saattaa olla ylläreitä ;)

-Tiia

Kuinka selvitä lomasta?

Lomat alkaa olemaan suurella osalla takanapäin ja kuten kaikki tietää, lomailu on rankkaa. Tehtyäni gallupia, niin uskokaa tai älkää, monesta oli mukava palata töihin. Ainoita mörköjä ovat ensimmäisten päivien jännityksenaiheet: Mahtuvatko työhousut jalkaan? Paljonko sähköposteja on odottamassa? Onko pomo keksinyt vieläkään parempia vitsejä? Onko tämä vieläkään helmompaa? Usein pettymys on suuri, sillä suurimpaan osaan kysymyksistä vastaus on ei. Ja siltikin; "Ihanaa palata töihin!"

Miksi se on niin ihanaa?

Vastaus on helppo: koska arki. Kuten kaikki tietävät, ihminen stressaa, jännittää ja jopa pelkää muutoksia. No mikä loma sitten on, jos se on maksimissaan kaksi kertaa vuodessa? No se on silloin muutos arjessa. Lomalle jäämisessä monia jännittää jo se, että tulenko taas kipeäksi heti kun loma alkaa, kuten joka vuosi? Jos sitä tarvitsee jännittää niin todennäköisesti kyllä. Taas yksi stressin aihe lisää. Loman alussa sairastuminen johtuu useimmiten siitä, että työstä johtuva stressi laukeaa. Joten älkää hyvät ihmiset jännittäkö sitä, vielä vähän lisää stressiä lauettavaksi, hyvähyvä!

Arki on muutenkin monille helpompaa. Syöminen helpottuu, kun elämänrytmi palautuu, eikä tarvitse (huh, mikä velvoite aina lomalla) reissata ja grillata joka hemmetin päivä. On taas aikaa ja rahaa kaikelle. Lomallahan sitä ei tunnetusti ole. Salillekaan ei ole viitsinyt lomalla mennä, koska... Noh, loma. Kuka sitä salilla tai lenkkipoluilla viettäisi? Useimmilla ajatus on, että "Sitten loman jälkeen mä alan taas...". Joo'o, eihän se pitkän tauon jälkeen tietenkään vaikeampaa ole ja kynnys sen kun madaltuu, eikös? Loman jälkeen ajatus pysyy samana, lause vain muuttuu "Ensi viikolla/huomenna mä aloitan...". Katsotaan puoli vuotta eteenpäin, alkaa paniikki nimeltä "Rantakuntoon kesällä 201?" tai "Kesäkilot kuriin.". On sulla ainakin ollut pitkä ja osittain luminenkin kesä, kun se jouluun asti yltää.

Kun siis mietitään kuinka selvitä lomasta, tarvitsee aloittaa itse lomasta. Luo lomalle oma arki, joka jäljittelee kotiarkeasi, kun käyt töissä. Ajattele loma niin, että sinulla on viitenä päivänä viikossa kahdeksan tuntia enemmän aikaa levätä, nauttia kesästä (tai mikä vuodenaika sitten onkaan) ja tehdä asioita, joita ei muuten olisi aikaa tai energiaa tehdä. Loma ei tarkoita sitä, että sinulla on viikossa 40 tuntia enemmän aikaa syödä, syitä valita epäterveellisempää ruokaa kuin arkena, syitä jättää aterioita välistä tai syitä jättää liikkumatta. Jos salille meno ei kiinnosta, nappaa kahvakuula käteen ja paina ulos treenaamaan. Tai lähde vaikka tekemään porrastreeniä. Taas asioita, joita ei ehkä työarkena tulisi tehtyä. Ja kesällä jos koska kauppojen vihannesosastot notkuvat kotimaista tavaraa suht halvalla, joten mitäpä jos heittäisit grilliin vaikkapa kanaa ja vihanneksia makkaran sijasta?

Pitäkää siis kiinni arjesta, rakastatte sitä kuitenkin.

Ihanaa lomaa niille, joilla se on vieläkin edessä!

-Tiia