Puoli vuotta, konkreettisia tuloksia ja yksi hups!

Ensimmäinen puoli vuotta farmilla on takana sunnuntaina ja uusi alkaa heti perään. Nyt kun kuitenkin katsoo puolta vuotta taaksepäin, päällimmäisenä on mielessä hikiset (joskus itkuisetkin) treenit, mahtava euforinen olo, kadotetut sentit (yhteensä 31cm!!) ja kilot (7kg). 

Kuitenkin vaikka paljon on saanut aikaiseksi ja tuloksia on tullut, mieltä kaihertaa parin kuukauden treenitauko, jolloin myös syömiset meni takamukselleen ja usko itseensä horjui pahasti. Näillä hetkillä tärkeintä on valmentajan tuki, koska vaikka oma usko horjuisi, hyvä valmentaja pystyy lyömään faktat tiskiin ja kertoo miten homma jatkuu järkevästi. Näin tapahtui omalla kohdallani ja olen siitä älyttömän onnellinen ja tyytyväinen. 

Se mitä kuvien välillä on eroa, on omasta mielestäkin huikeaa, koska en uskonut, että näin paljon voisi tapahtua vaan muutaman kuukauden kovalla työllä. Kaikkein positiivisinta kuvat vierekkäin laittaessani oli huomata, että olkapäihin on oikeasti tullut tavaraa!! Mun heikko lenkkini, mutta kehitystä on tapahtunut. Huhhei ja hommat jatkuu ;)

Sitten vähän tähän viikkoon. Flunssahan se sieltä tuli. Sen myötä siis ensi viikon totaalilepo vaihtui tähän viikkoon ja kuten valmentajani totesi, ensi viikolla rokken roll!

Kipeily toi mukanaan ikuisen ongelmani; harvan ruuan saan alas kipeänä. Siispä tapahtui se hups; kaksi cheatti päivää. Toisena meni hieman kahvipullaa ja pari ruokaa jäi välistä ja toisena päivänä löysin itseni Ideaparkista kera seuraavien eväiden. 

Hävetti ja harmitti, mutta annan itselleni anteeksi. Luojan kiitos meneillään on offi-kausi ja massaa on tarkoitus saada, eikä niinkään polttaa rasvaa. Mutta selityshän se ei ole! 

Nyt taas ruodussa ja olen huomannut, että ruokavalioni puitteissa pystyy tekemään hyvinkin normaaleja kotiruokia; tänään nautiskeltiin perunasosetta ja silakkapihveläjä. Oli niin hyvää ja juuri sitä mitä pitikin :)

Kun hartiat levenee ja massaa tulee lisää, voin taas hyvillä mielin pitää vaatteita, jotka tuntui jossain kohtaa jäävän suuriksi; mm. lemppari huppariani, Better Bodiesin NY hoodie. Mm. Body Actionilta saa tilattua tätä mahtavaa hupparia:

http://www.geevoima.fi/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/16012009-123127/Products/BBNYH/SubProducts/BBNYH-0004

Huomatkaa ihana uutuusväri oranssi ;)

Itse ostan oikeastaan kaikki laadukkaammat salivaatteeni ja esim. voimavyön ja vetoremmit Body Actionilta, koska laatu on parasta ja ammattitaitoista palvelua saa aina! Tampereelta liike löytyy osoitteesta Hallituskatu 20, mutta toki liikkeitä löytyy myös Kuopiosta, Helsingistä, Turusta, Virroilta ja Jyväskylästä. 

Nyt potemaan loputkin flunssat pitkien yöunien avulla ja kokeilemaan, josko huomenna uskaltais pumppailla salilla kevyesti :)

Jos muuten tulee mieleen aiheita, joista on postailutoiveita, otan niitä mielelläni vastaan :) (advanced on listalla ykkösenä vieläkin!)

Ihanaa viikonloppua, nauttikaa, nukkukaa ja treenailkaa kovaa ;)

-Tiia

 

Onnen lähteillä

Koska viimeisin puoli vuotta on elämässä ollut aikamoista myllerrystä niin tunne puolella ja käytännössä, olen saanut paljon ihanan tsemppaavaa palautetta siitä, kuinka positiivisella asenteella olen silti liikkeellä ja kuinka olen vahva ja määrätietoinen nainen olen. Tässä vaiheessa voin vain huokaista ja kiittää kaikkia tsempistä ja avusta jota olen saanut. Kiitos <3 

Siksi ajattelinkin perehtyä aiheeseen "Kuinka pysyä vahvana ja olla aidosti positiivinen ja onnellinen?". 

Tärkeimpänä asiana nostaisin jalustalle seikan, että on vahvuutta olla joskus heikko. Kukaan ei jaksa olla aina vahva, eikä meistä ketään ole sellaiseksi luotukaan. Keskustellessani ystäväni kanssa selviytymisestä (koska elämäntilanteemme olin pitkälti sillä hetkellä sama) ja kysyessäni häneltä neuvoa, kuinka jaksaa arjessa, hän vastasi minulle: "Anna itselles lupa romahtaa. Itke ja raivoa, kokoa itsesi ja jatka taas mitä olitkaan tekemässä." Tällä asenteella lähdin liikkeelle ja yllätyin: en romahtanut kertaakaan ja varmaan juurikin siksi, etten enää pelännyt sen tapahtumista. Tiesin, että jos niin kävisi, se olisi ihan ok. Kukaan ei syyllistäisi ja osoittaisi sormella, ei ainakaan kukaan muu kuin minä itse (mikäli en asian kanssa olisi sinut). 

Toisena neuvona hän sanoi minulle:"Mene takasin töihin." Menin ja rutiinit oli pitkälti se, mitä elämä kaipasi. Koska sisällä myllersi, oli super tärkeää, että elämä oli muutoin järjestyksessä. Asioilla on tapana järjestyä, kun pistää ne järjestymään. Rutiineihin palaaminen on helpoin keino aloittaa se projekti. 

Oikeastaan yhtä korkealle ensimmäisen jalustan kanssa nostaisin ystävät. Muista pitää huolta, että he ovat. Ja olemisella en tarkoita, että ne olisivat pakostikaan joka päivä läsnä, mutta ne olisivat vastassa ihan sama milloin soittaisit tai kuinka kauan sitten olisit soittanut viimeksi. 

Ystävistä päästään siihen, jonka oivaltamiseen meni itsellä liian kauan: kokoa ympärillesi positiivisia ihmisiä, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle ja tuovat onnea elämääsi. Itse olin jopa röyhkeä ja karsin elämästäni ihmisiä, jotka henkivät negatiivista energiaa ja vaikka menetin usean kaverin ka tärkeänkin ihmisen, en sitä kadu. Niin kauhealta ja karulta kun se kuulostaakaan. Täällä eletään vain kerran, tehdään siitä siis kaikin puolin mielekästä, edes sen kerran. 

Kuitenkin suurin arvo kaikista on: "Rakasta ja kunnioita itseäsi." Jos et, ei kukaan muukaan voi sinua ainakaan kunnioittaa. On tiedettävä oma arvonsa ja sehän on selvää: meistä kaikki on arvokkaita ja tärkeitä! Vaikka kaikki ei menisi aina putkeen, itseään kunnioittava ja rakastava ihminen osaa ajatella: "Saan vielä jotain paljon parempaa!" eikä vajota synkkyyteen ja mietitä, miksi siinä tilanteessa ollaan... Tai ainakaan jäädä sitä vatvomaan. 

Elämä rullaa ja on ihanaa! Jokaisessa hetkessä on jotain arvokasta ja jollei ole, olet väärän asian äärellä! 

Ihanaa, onnellista ja positiivista viikkoa! 

-Tiia 

   

Promoa ja ihania naisia

Taas hurahti yksi viikko ja taas meinasi pääkoppa sanoa poks, kun työ haittasi vapaa-aikaa ja piti jättää treenejä välistä. Kuusi päivää tuli duuneiltua ja perjantaina kahta eri työtä yhteensä 12 tuntia. Huhhei ja hellät tunteet!

Jos kuitenkin mennään alkuviikkoon, tarkalleen ottaen tiistaihin, jolloin sain ihanan ystävän ja ensi syksynä kisaavan fitnessmisun Sannan kylään. Tunnin tuskia ja iloja jaettiin ja vertailtiin ruokamääriä sekä treenejä. Sanna on niin sisukas ja antaa projektille kaikkensa, nainen siis paikallaan! Ensi kuussa saankin hänet yöksi ja sitten fitnesshelvetti pääsee valloilleen, kun keittiövaaka laulaa ja protskujauheet pölisee!

Keskiviikko ja torstai menikin töissä ja treenatessa. Torstaina tuli tehtyä niin ihana jalkatreeni, että perjantai ja lauantai menikin konkatessa ja hirveesti ei kroppa taipunut. 

Perjantai iltapäivästä pääsinkin taas lempparihommiin eli promoilemaan. Kuten moni varmasti tietääkin, Fast on tuonut markkinoille uusia välipalatuotteita; Protein smoothien ja proteiini snacksit. Smoothiessa on neljä ihanaa makua; mansikka, mango-appelsiini, omena-karpalo ja ananas-kookos. Mikäli vähänkin tykkää kookoksesta, suosittelen kokeilemaan viimeistä vaihtoehtoa. Smoothien pakkauskoko on 330ml ja yhdessä pullossa on 25g proteiinia. Kaikki on maitopohjaisia. 

Snackseistä löytyy kolme makua; sour cream onion, BBQ ja paprika. Oma ehdoton suosikki on BBQ! Pussissa on 100g tavaraa, josta 45g (eli 45%!!!) on puhtaasti soijaisolaatti-proteiinia. Aivan törkeän hyviä! Molemmat tuotteet saivat kovasti kehuja ja etenkin Snacksi pusseja tarttui mukaan viikonloppusipsien tilalle. 

Mainittakoon vielä kaksi uutuustuotetta; Naturally high Protein patukan 35g versio on saanut kaksi uutuus makua: kookos ja kaneli-omena. Monet Bounty-suklaapatukan ystävät vaihtuivatkin suklaansa kookos protskupatukkaan. 

Lauantaina jatkui promoilu seuraavassa Prismassa ja väkeä riitti. Lisäksi moni uskaltautui nykimään hihasta ja kyselivät apua jauheiden valinnassa, mahtavaa oli auttaa! :)

Tältä näytti meikäläisen rakentama maistiaispöytä molempina päivinä. 

Lauantaina töistä päästyäni painelin hakemaan vihdoinkin pesukonetta. Alkoi pyykkivuori kasvaa treenivaatteista, johan tässä on kolmisen viikkoa asutukin uudessa asunnossa. Illalla kaipasin tekemistä ja koska olin seissyt koko päivän, sen oli tapahduttava istuen. Rakas ystäväni Soffi suuntasikin kanssani myöhäiseen elokuvanäytökseen ja myönnän; söin karkkia. Auts, tuli sekin sanottua ja kivi pudotettua sydämeltä. 

Tänään saikin nukkua univelkoja pois ja päivällä suunnata salille. Luoja että kulki olka-rinta treeni hyvin! Kädet täristen saattoi hyvillä mielin jatkaa matkaa valmennustiimiläisen Hannan kanssa Ikeaan, josta päädyttiin kämpilleni syömään eväitä ja parantamaan maailmaa teekupposten ääressä. 

Välipala aika iski meikäläiselle!

Ja Hanna tuli omine eväineen, kuten mun luo on parasta tullakin. Kahvia ja teetä löytyy enää mun kaapeistani :)

Hannalla oli muuten mukanaan myös uutta piparkakku Puddingia. Oli järisyttävää hyvää, kuin olisi piparkakkutaikinaa syönyt. Nyt kyseinen jauhe löytyy myös mun kauppalistaltani! :) 

Viikosta jäi parhaiten mieleen Hannan tän päiväinen lausahdus: "alkaa sullakin hauberi näkymään."  Kiitos Hanna, pelastit mun viikon ja nyt on ihana aloittaa uus :D

Treenailkaa ja nauttikaa!

-Tiia

Paljastuksia!

Viime postailusta vierähti liiankin tovi ja nyt aika ryhdistäytyä, kun ihana arki on palannut elämääni. 

Minulta pyydettiin postausta Fitfarmin nettivalmennuksesta Advancedista. Noh, syystä tai toisesta se jäi kirjoittamatta, mutta lupaan siitä jossain kohtaa jokusen pätkän kirjoittaa. 

Viimeiset kaksi ja puoli kuukautta tuli eleltyä reppureissaajan elämää ja nyt olen vihdoin asettunut aloilleni sinne minne halusinkin eli takaisin Tampereelle. Rakastan arkea ja siksi elämä tuntuu taas hiljalleen täydelliseltä. 

Viime kuukaudet menivät hyvin satunnaisesti treenatessa, koska työpäivieni pituus oli helposti matkoineen 12 tuntia ja autossa istumista päivässä oli useampi tunti. Nyt taas WFC kutsuu ja treenit luistavat siellä mahtavasti. 

Joten koska kaikki on loksahdellut paikoilleen voinkin julistaa: 

Tervetuloa seuraamaan taivaltani kohti kevään 2015 Bikini fitness kisoja! 

Kisat on lyöty lukkoon sekä Jari Bull Mentulan kanssa että nykyisen valmentajani Harrin kanssa. 

Vaikka kisoihin on vielä matkaa ja aikaa, tuli Bulli mukaan kuvioihin jo nyt. Käyn tsekkauttamassa itseäni tasaisin väliajoin ja Bulli kertoo, mitä Harri painottaa treeneissä ja ruokailuissa. 

Ensimmäinen tsekkini oli jo parisen kuukautta sitten ja tällöin todettiin, että yläkropassa on vielä paljon työstämistä. Loppuvuosi mennäänkin yläpainotteisella ohjelmalla ja sitten katsotaan miten edetään. 

Treenejä on viisi kertaa viikossa ja joka kerta vedetään täysillä... Lepoviikkoa lukuunottamatta. 

Eilen vietettiin Fitfarmilla PT-päivää eli käytännössä kaikki halukkaat PT-asiakkaat kerääntyivät yhteen, jaettiin ryhmiin ja vielä pienempiin ryhmiin ja sitten treenailtiin yhdessä mahtavien PT:iden ohjauksessa. 

Meikäläinen päätyi lopulta meidän ihanien fyssareiden ja PT:iden Jukan ja Jounin keskivartalo "jumppaan" ja täytyy todeta, ettei ole keskikroppa ollut koskaan näin kipeä! Luoja! Aivastaminenkin tuottaa järisyttävää tuskaa!

Ja koska päivällä rehkittiin, illalla rentouduttiin pikkujoulujen merkeissä ;) täytyy myöntää, ettei yksissäkään pikkujouluissa ole ollut noin hyvää ruokaa! Jokainen sai varmasti aterian, joka ei pahemmin poikennut normaalista ruuastaan. 

Eilistä pikkujoululookkia. Maanantaina kävin hyvän ystäväni Annan hiusmallina ja hän loihtikin aivan ihanan tukan :)

Uudessa asunnossani oli aivan kuin minulle suunniteltu laatikko, kaikki mahtui! Ainakin melkein. 

Boris löysi mamin Intra-paidan :)

Tänään kävin salilla treenailemassa olkia ja ojentajia ja tässä palautusateriani, josta kylläkin puuttuu leipä, joka oli päässyt homeeseen. Näin pyhänä en lähtenyt jonottamaan huoltoaseman kaupan jonoon vaan lisäsin hieman riisin määrää ensiapuna ;)

Ihanaa alkavaa viikkoa! Laugh and train hard! 

-Tiia