keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Put passion in your routines, and your routines can become your passion


Onko elämä kivaa, jos aina on samanlaista? Päivästä toiseen.. On. Tai ainakin arkena. Mitä sitten tapahtuu viitenä päivänä viikossa, jos kerran on kivaa ja ihanaa?

Joka aamu herätyskello soi klo 05:30. Tiiän, se on aikasin, kun työt alkaa vasta kahdeksalta, mutta mä rakastan pitkiä, rauhallisia ja laiskoja aamuja. 

Aamu alkaa aina samalla tavalla: vaatteet niskaan ja koiran kanssa ulos. Mitään lenkkiä me ei vedetä, vaan pikapissat ja sisälle. Me ollaan onneks molemmat aikamoisia vilukissoja/-koiria, joten kauaa ei tartte vartoa.




Sisälle päästyä molemmilla on sama suunnitelma: ruokaa! Siispä suihkuun ja ruuan laittoon. Munakasta ja puuroa, niillä mennään tällä hetkellä aiemman raejuusto puuron sijaan. Koska aikaa on, munakkaan paistan vasta aamusta ja puuron keitän kattilassa aiemman mikron sijaan, niin paljon parempaa! Puuroa vois vetää vaikka neljä lautasellista, joten ton puuroni nautiskelen viimesen päälle sohvalla peiton alla kahvikupposen ja jonkun tv-sarjan jakson kera, mitä nyt on edellisenä iltana tullu laitettua nauhalle. Päälle puolisen tuntia tulee siis vaan oltua sohvalla ja heräiltyä.. ja lisää kahvia.

Kun on vihdoin saanu itseään hieman hereille, pakkelia naamaan ja tukkaa kuosiin. Bussi lähtee vasta puol kahdeksan, joten aikaa on ruhtinaallisesti, onneks! Eväät laukkuun ja menoks eli jäätymään bussipysäkille ja toteamaan taas, että bussi on myöhässä ja taas tuli tultua pysäkille aivan liian aikasin. Noh, vähän karaistuu ainakin tuolla kerrankin kunnon talvessa :D



Kerran-pari viikossa (nyt kun aamuaerobiset väheni) homma menee muutoin samalla tavalla, mutta koiran kanssa ulkoilun jälkeen se ois kamat kasaan, naama kuosiin ja 06:15 lähtevälle bussille ja keskustaan, jossa odottaa aamuaerobinen Katan kanssa. Aamiainen hoituu vasta töissä ja voin kertoa, että kaikkea muuta kun nautinnollisesti siinä kaikessa härdellissä. 


Töissä kympin aikaan olis välipala ja viimestään tuolloin kolmas kuppi kahvia. Vihdoin ruokaa! Ruokailuvälit on arkena päälle kolmisen tuntia eli hieman liikaa, mutta valinnanvaraa ei oikein oo. Noin klo 14 syön toisen hiilarisafkoista ja alan henkisesti latautua treeniin. Aina kun nappaan tän ruuan esille kuuluu jonkun suusta "Oi miten hyvän näköstä!" Kai tää sitten vähän tarttuu muihinkin :D


Kun töistä vihdoin pääsee klo 16, nappaan vedet buusterin naamaan ja talsin jopa vajaan 10 minuutin matkan salille. Salilla mahdollisesti vielä kuppi kahvia ja hetken hengähdys ennen treeniä. 


Etenkin jalkapäiviin valmistautuminen on yhtä helvettiä niin kuin on treenikin. Täys viha-rakkaussuhde on kyllä muodostunu noihin jalkapäiviin.. eihän niitä oo kun se kolme taas viikossa. Kahtena päivänä vielä intervallit päälle, niin tää akka on ihan valmista kauraa!



Joskus harvoin siirrän treeniä illalla, jos tarttee vaikka päästä asioita hoitamaan töiden jälkeen ja sillon mennään usein likkojen kanssa porukalla. Eilen taas lykkäsin kameraa Katan käsiin ja sai jopa kuvaa taas treenistä. Viimenen sarja taas menossa, kuten päätellä saattaa :D


Vauhdilla kauppaan (aina jotain unohtuu joka päivä), himaan suihkuun ja sapuskaa! Usein tää ruoka on tekemättä valmiiks eli ruuan tekoon ja päivän toinen nautinnon hetki: sohvalle peiton alle ja päivän "hiilaripommi" naamaan.... jälkkärinä banaani, ah! Tää on mun päivän ehkä tärkein hetki tai ainakin aika tasoissa aamun kanssa ja tästä en helpolla tingi. Eikä onneks tarviikaan.


Joskus sitä kaipaa arkeen hieman piristystä noissa makeissa ruuissa ja luksusta on tehdä vaikka kunnon "jälkiruokaa".. eli jopa kardemummaa, kanelia ja kinuskikastiketta banaanin kanssa :D Meinasin tehdä banaanipehmistä, mutta jäi laittamatta banaani pakkaseen.



Iltasin tulee vedettyä usein vanukasta, mutta esim. tänään on ollut todella karsee päivä makeenhimon suhteen, joten älynystyrät töihin ja miettimään, mitä siitä iltapalasta sais loihdittuakaan. Noh, satuinpa eksymään Monnatreenaa blogiin, jossa Monna oli tehny joulusia proteiinipipareita. Vähän fiksausta itselle sopivammaks ja se oli siinä! Omasta mielestä taivaallisia, mutta hei, jos kaurapuurokin on mun mielestä taivaallista, niin siihen ei paljoa vaadita :D ohje näihin löytyy tuota pikaa mun Facebookin reseptisivustolta.


Illalla vielä ennen nukkumaan menoa katon seuraavan päivän eväät valmiiks, joita oon väsäilly osittain jo palautusateriaa tehdessä. Samalla mittailen aamuks puuroainekset kattilaan, heitän kardemummaa sekaan, latailen kahvinkeittimen ja mittaan marjat sulamaan. Aamulla unenpöpperössä riittää ihan se kananmuna episodi munakasta varten. 



Jos sänky ei vielä tässä kohtaa kutsu, niin sohva vähintään. Usein mut näkee illalla kutimet kädessä sukkia tai muuta väkertämässä, jotta saa vähän aivoja nollattua, mutta nyttenkin tuli sitten vedettyä iltapäikkärit ja loppuilta meni koneen ääressä... hups :D


Sama homma alkaa seuraavana aamuna uudestaan. Arki on siis aika täys ja aika taitava oon, jos saan muuta menoa enää mahdutettua kalenteriin muulloin kun viikonloppusin. Nekin on usein järjestelykysymyksiä, kuten huomennakin kun vihdoin pitkästä aikaa nään ihanaa ystävää, jonka kanssa tuppaa menemään aina aikataulut ristiin. Arjen luksusta ja piristystä :) 
Ystäville kun olis enemmän aikaa... Usein kuitenkin kun on se tuntikin rauhallista omaa aikaa, jolloin ei tartte tehdä mitään, on ihan kiva vaan istua ja hengitellä. Se ei kuitenkaan vähennä tai väheksy ystävien merkitystä, koska ne on perhe. On vaan parempi, että mä välillä hengittelen, niin mua ehkä kestää ja jaksaa etenkin nyt, kun pääkoppa ei oo ihan täysillä mukana tässä menossa.. vai onko se ikinä?! :D

Viikonlopuille tulee usein säästettyä yks treeni nyt kun treenit lisäänty taas neljästä viiteen. Keskiviikkoisin saa siis usein hengähtää ja se tulee ihan tarpeeseenkin. 

Nauttikaa siis arjesta. Jos jokaisessa päivässä on glamouria ja luksusta, ei lopulta mikään tunnu miltään. Ainakaan mun mielestäni. Pieni luksus arjessa on aina ehkä kuitenkin jossain määrin hyväks ja pitää pilkkeen silmäkulmassa ;)

-Tiia

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tunteet potenssiin sata (dieettiviikko 11)

Hankalampaa, vaikeampaa, ihanampaa, kamalampaa, enegisempää, väsyneempää, ihastuneempaa, paskempaa, nälkäsempää, positiivisempaa... Kaikki tunteet on korostuneet taas ja tuntuvat kertaantuvan potenssiin sata. Valmentajan kanssa pidettiin tästäkin aiheesta palaveria puoltoista viikkoa sitten ja syynä on estrogeenin jyllääminen. Oikein hävettää, kun ei tartte kuin puhua äidin kanssa puhelimessa ja itku tulee samantien... ihan sama missä on: bussissa, töissä, kaupassa, kotona. Samaa tahtia pinna kiristyy ja huomaa, ettei siedä enää oikein mitään. Sellaset asiat ärsyttää, joita ei normaalisti edes huomais: lapsen itku bussissa, joku rummuttaa pöytää jatkuvasti tai toistaa tiettyä sanaa koko ajan, vanhempi rouva hidastelee edessä kaupan käytävällä... Pää meinaa räjähtää koko ajan ja koko ajan saa kasata itseään ja ajatuksiaan. Totesin perjantaina ääneen, että kyllä on ollut läheisillä mussa kestämistä, huhhuh.




Ens viikon jälkeen se olin 12 viikkoa dieettiä takana ja 12 edessä. Eli puolväli kolkuttelee. Tai itseasiassa se olis 11 viikkoa jäljellä, koska viimeistely viikkoa ei lasketa (nutellaa ja riisikakkuja <3). Eli siihen euforiseen olotilaan olis vajaa kolme kuukautta ENÄÄ. Sit saatte Tiian takasin! Arnoldsin donitsi käteen kisojen jälkeen ja taas se hullu on palannu! :D


Haaveilua, haaveilua... Tässä kaks reseptiä, joita tuun todellakin kokeilemaan dieetin jälkeen! Ja nää on vieläpä terveellisiä herkkuja :o reseptejä Instagramissa @feelgoodfoodie ja @instafitfoodz

Maitotuotteiden lähteminen ruokavaliosta oli ottavinaan koville, mutta eipä tää nyt niin kauhiaa ole ollut. Munaa, munaa, munaa... ja mantelimaitoa. Nyt on vaan kehiin astunu vahvasti mausteet, etenkin kaneli ja kardemumma. Päivien pelastajat. Kovin kolaus oli, että välipalarahka karamellikastikkeineen vaihtui salaattiin ja lihaan. Sokerihammas kolkuttelee koko ajan ja toi oli hyvä helpotus siihen.







Viikko oli toisaalta helpompi kuin aiemmat, koska puolet aamuaerobisista korvattiin intervalleilla. Se tarkoittaa sitä, että taas kaks aamua lisää viikkoon, jolloin saa rauhassa syödä kotona aamupalaa ja heräillä. Samantien otin kylläkin sen rutiinin, että sama se meneekö lenkille vaiko ei, herätyskello soi 05:30. Työthön alkaa mulla vasta kahdeksalta mutta onpahan aikaa aamulla. Rakastan laiskoja aamuja ja miksei aloittais aamuaan jollain mitä rakastaa? Laiskuus, aikaa, puuroa, kinuskikastiketta ja kahvia. Perfect!

Muutaman viikko tuli kulutettua viikonloput kotisohvalla ja nyt oli hyvä hetki yrittää tuulettua. Perjantaina suunnattiin siis baareilemaan sillä lopputulemalla, että järkihän se oli mikä tuulettu ihan vaan sen takia, että ärräpäät raikas ja tatti kasvo otsassa. Ei, dieetillä ei kestä kännisiä ihmisiä ihan hirveesti. Eikä suuria ihmismassoja. Eikä kännisiä suuria ihmismassoja. Ilta alkoi aika myöhään ja kesti jopa pari tuntia. Mahtava suoristus tytöt! :D Unta tuli plakkariin jopa nelisen tuntia.. taas ois valmentaja ja äiti ylpeitä.




Eilen lauantaina sain takapuolen juurrutettua sohvaan ja se ei siitä sitten noussukaan koko päivänä, luojan kiitos! Päikkäritkin piti ottaa, mut en kyllä tiedä mihin ne unohtu.
Eiku oho... hyvä muisti: kyllähän mä treenasin! Ja hyvin treenasinkin. On taas valkulla ollu oman dieettinsä tuomat mielikuvituksen hedelmät kypsymässä kun on mun uutta ohjelmaa tehnyt. Löysin salilta vekottimen jota inhoon, etenkin kun sitä käyttää monta kertaa 2 minuuttia kerrallaan... askelkävelyyn. Sitä saa mitä tilaa. Yks tankkauspäivä siis, kiitos!



Tänään poseteltiin ja yritettiin huoltaa kehojamme ihanan Katan kanssa (Katan blogiin löydät tiesi muuten tästä). Mulla kävi sitten aika ohrasesti (onneks kävi kuitenkin nyt!), kun oli tarkoitus, että poseeraan kisabiksujen alaosan kanssa: connectori katkes. Eli uusia connectoreita ostamaan. Nyt siis poseerattiin vaan naruissa, ei auta itkut ja vaikerrukset.





Puhuttiin tossa jo jouluna kasvojen kaventumisesta ja oli pakko kattoo, että onko sitä muka jotain tapahtunnu... Huppista hei ;D

Ens viikolla olis tiedossa kaikenmoista kivaa: PT-päivät, huomenna kuntotsekkiä jaja.. salaisuuksia ;) Niistä lisää toivottavasti myöhemmin.



Nyt hiljenen ja painun iltavanukkaani seuraan, ihanaa alkavaa viikkoa. Stay strong and keep it going! :)

Mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus
Ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa
Kovalla duunil asiat vaan onnistuu
Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan
Hanskat ei tipahda
Periks ei anneta
Ne sanoo "et pysty, et voi, ei kannata"
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt
Ne saa luun kurkkuunsa kun tulosta taas teen
Jatkan, jaksan vaikka väkisin
Jos ois helppoo, kaikki tekis niin
Mus on voima jota en voi vaimentaa
Pusken täysii aina vaan
Mun ei täydy vaan mä saan

Elastinen - Eteen ja ylös

-Tiia





sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Itkupotkuraivarit

Se olis kymmenen viikkoa dieettiä kohta takana. Alkuaika meni hihitellessä ja välillä kitistessä, kun oli nälkä ja unohteli asioita. Nyt on pakko myöntää, että pari viime viikkoa on olleet todella rankkoja. Liekö syynä mm. se, että oon viettänyt niin paljon aikaa kaikkien herkkujen ja houkutusten keskellä ja mieli on joutunut koville.. ehkä vähempi uni. Ei voi tietää, eikä syytä ehkä tarttekaan etsiä.

Maanantaina kaikki sitten läsähti käsiin. Olin nukkunut yön todella huonosti. Kiukutti, väsytti. Edes 45 minuutin aamulenkki paukkupakkasessa ei auttanut heräämään. Ainoo asia mikä lohdutti oli se, että tiistai oli loppiainen ja vapaa päivä. Maanantai väännettiin siis hommia hampaat irvessä ja päälle vielä salille vaikkei olis millään jaksanut.
Pakarapäivä. Oma inhokki, johon on muodostunut aika vahva viha-rakkaus-suhde. Treeni on viikon rankin ja kaikki varmasti tietää, että se oikeasti SATTUU.
Treeni oli yli puolvälin ja ketutuskäyrä kasvo. Reisikoukistus sarja oli puolvälissä ja sitten se tuli; itku. Purskahdin muutaman sekuntin kestävään vollotukseen, keräsin äkkiä itteni, sarja loppuun ja sumovetoa tekemään. Lopputreeni menikin muuta kun ohjelman mukaan, koska väsymys oli niin kova, etten ollu varma pysynkö edes pystyssä enää.


Totta kai moni miettii tässä kohtaa, että mikä järki oli mennä sinne salilla tossa kunnossa. Pirun hyvä kysymys. Kysyppä joku toinen. Ei tule toistumaan.

Aattelin, että tää oli nyt sitten tässä, romahdus tuli ja meni ja nyt täyttä höyryä eteenpäin. Ehei. Pääsin himaan, olin saanut postia, joka veti hirveen stressin päälle (lopulta ihan turhaan) ja sehän vasta vollottamaan saikin. Soitin ihanalle mummolleni kyseisestä postista ja romahdin ihan täysin. Huutoitku ei meinannu loppua niin millään. Lopulta sain asian sanottua ja pääsin hengittelemään ja kasailemaan ajatuksia.

Kahvia on lupa juoda kohtuudella... Mun kohtuudella on menny siihen, että vatsahaavaa odotellessa

Tiistaina oli tiedossa pitkästän aikaa Killen treenit. Pelotti maanantaina aivan hulluna, että mitä niistä tulis jos sama homma jatkuu sillonkin. Noh, uni paras lääke on ainakin karhunpojan sairastamiseen ja niin oli tässäkin tapauksessa. Treeni kulki ihmeen hyvin ja vielä puolen vuoden vetämättömyydenkin jälkeen ihmeen hyvin nousi 70kg pitkänä sarjana mavessa. Treenissä tuli vaan pieni epäusko omia hauiksia (niin mitkä ne on?! :D) kohtaan, mutta kyllä ne ainakin kipeiks tuli. Kädet oli aivan spaghettia, mutta selvisin. Ja seuraavana aamuna koko kroppa oli kankee ku mikäkin, kiitos maven.

Ruoka on ollu taivaallisen hyvää, siitä en kitise nyt yhtään! Tai se on hyvää, kun siitä tekee hyvää ;)

Loppuviikko meni kuitenkin suht paskoin fiiliksin edelleen. Jotenkin tuntu, että tällä viikolla kaikki maailman voimat oli mun onnistumisiani vastaan... aina mikron hajoamisesta pippurimyllyn hajoamiseen. Totesinkin mikron hajoamisen jälkeen pariin kertaan, että normaalisti oisin varmaan vetäny hirveet itkupotkuraivarit, kun tajusin sen olevan rikki, mutta nyt ajatus olikin "No sehän nyt olis aivan liikaa pyydetty, että tääkin ois vielä toiminu!" Ja eikun takuun piikkiin hakemaan uutta! Pippurimyllyn hajoomisen ketutti enemmän... oli hieman turhauttavaa nyppiä niitä pieniä pippureita koko myllyllinen ruuan seasta, kun oli jo muutenkin nälkä.


Torstaina käväsin näyttämässä kuntoa salille mentäessä valmentajalle ja toteamus oli, että kroppa on aivan tyhjä. Eli tadaa; sunnuntaina tankataan! Tällä kertaa ohjeistetusti, ettei käy niinkun jouluna. Nyt on siis koko päivä vedetty hiilaria naamaan ja nälkä on! Käsittämätöntä, mutta niin se rakas valkku varottelikin, että saattaa käydä.
Ja vaikka vedenjuonti on yhtä runsasta kun ennenkin, ihan koko ajan saa juosta vessassa. Saa toki muutenkin, mutta nyt varmaan kolme kertaa useammin. Kai toi hiilari laittaa nesteitä liikeelle.





Tänään aamupaino oli 54,6kg eli taas ollaan tultu alas. Enää ei sais vaakaa edes kytätä, mutta minkäs teet. Ei pysy tää ruho pois sen päältä :D

Sinne katoaa takapuolikin. 

Samalla kun sain tankkausohjeet, sain yllärinä uuden saliohjelman ja ruokaohjeet. Sinne lähti osa aamuaerobisista vaihtuen intervalleihin ja treenikerrat lisäänty.
Isoin shokki oli kuitenkin täysin odottomaton: maitotuotteet lähti. En ollut edes muistanu, että niinkin tulee käymään ja eilen sitten hyvästelinkin maitorahkan ja raejuuston itku silmässä. Nyt vedetään sitten munaa ja pirusti! Mun onnekseni Prismassa oli eilen 10 munan kenno 0,29€. Kassatyttö hieman katto kulmiensa alta kun mä lähdin onnellisena kymmenen kennon kanssa :D



Ensi viikosta tuleekin siis mielenkiintoinen, kun mennään uusilla ohjeilla. Saas nähdä miten kroppa reagoi.

Tulipa kisohinkin ilmottauduttua ja mun ihana meikkaajani Sanna laittoi alustavasti viestiä sen sunnuntain suunnitelmista. Alkaa tuntumaan vihdoin todelliselta tää homma! Noh, se toikin mukanaan sen, että tulipa nähtyä ekat painajaisetkin kisoista :D hyvä kun tää alkaa jo nyt.

Tämä viikonloppu on ollu pelkkää latausta ja tankkaamista. Kaks päivää akkujen latausta, eilen jääkaapin latausta ja tänään kropan tankkaamista hiilarilla. Tänään en oo edes vaihtanu yöpaitaa pois, ihana sunnuntai <3

Avasin Facebookiin uuden sivuston. Koska ruoka on hyvää ja se on hyvää myös terveellisenä, haluan jakaa omia ideoita ja reseptejä myös teidän kanssa. Reseptejä ei oo koskaan pöytälaatikossa liikaa ;)

Nauttikaa kunnon talvisäästä ja tsemppiä alkuvuoteen! Moni on varmasti tehnyt uuden vuoden lupauksia ja nyt on niiden lunastamisen aika, älkää luovuttako ;)

-Tiia



torstai 1. tammikuuta 2015

You don't have to be great to start... but you have to start to be great!

Aivan mahtava lopetus vuodelle 2014 ja samalla yhtä mahtava aloitus vuodelle 2015 eli treeniä, lepoa ja ruokaa. Ah, paras kompinaatio ikinä! Oikeilla aineksilla höystettynä takuuvarmana lopputuloksena kehitystä ;)

Melkein 9 viikkoa dieettiä takana ja alkaa jo vähän lohkeamaan ;)

Eilen olin duunissa siis vaan puolikkaan päivän ja hyödynsin ylimääräsen vapaa-ajan totta kai treenaamalla hieman aikasemmin kuin normaalisti. Aivan jäätävä persaustreeni! Jalat tärisi eikä askel meinannu kantaa enää yläkertaan pukuhuoneeseen. Pakko oli hetken aikaa istuakin salin aulassa ennen kun uskalsi lähtee käpyttelemään bussille.

Vuoden 2014 viimenen belfie. "Hieman" parempi kun edellisvuoden ;D

Oltiinpa sovittu hyvän ystäväni kanssa, että käydään yhdessä ruuhkissa kaupassa. Kerrankin oli niin päin, että mä olin naisena se hidas ja mua joutui odottamaan. Syytän sitä pakaratreeniä. Vei näköjään mehut aivoistakin.
No kiireellä me ostokset sitten vedettiinkin ja molemmat lähti omille suunniteluille teilleen. Mä kipaisin hakemassa kamat kotoa ja suuntasin ystäville Kangasalle uuden vuoden suunnitelmana tehdä "ei mitään", joka sopi mulle paremmin kuin hyvin!

Me tytöt istahdettiin alas sohville omine eväinemme ja katottiin New Year's Eve, ihana aivojen nollaus. Pojat vietti aikaa maltaiden ja saunan lämmityksen parissa. Saunaa, Vita Liberataa, lisää ruokaa ja vähän raketteja. Ikinä ennen dieetin aikana ei oo tehnyt noin tiukkaa se, kun joku vetää herkkuja vieressä. Huppu päähän ja silmät sekä korvat visusti kohti töllöä. Näköjään hormonitoiminta tekee tehtävänsä taas.


Mulle oli varattu veden ja light limun sekaan limeä ja sitruunaa ja totta kai hieno drinksulasi. Ihanat ystävät :D 

Vaikka seura oli hyvää, ei taas voinu itelleen mitään ja niin se uni päihitti mutkin. Pienet torkut sohvalla ja hereille 10 minuuttia ennen vuoden vaihdetta. Vuosi vaihtui siis unenpöpperössä järisyttävän palelemisen kera ulkona rakettien pauketta kuunnellen. Oikeastaan heti sen jälkeen kotiin ja unta palloon.

Ihanat 9 tuntia katkeamatonta unta! En muista millon olis viimeks saanut nauttia tollasesta. Ja toinen harvinaisuus oli herätä muuhun kun kellon pirinään. Tai olihan se pirisemässä, mutta sisänen herätyskello oli vielä sen verran arkimoodissa, että heräilin kymmenisen minuuttia ennen kellonsoimista ihan itekseni. Hetken loikoilu ja päivän paras hetki: aamupala! Nyt dieetillä on tullu järisyttäviä mielitekoja: puuro, riisipiirakat, voileivät... Ei mitään pullaa, jäätelöä tai karkkia vaan puhdasta hiilaria kiitos! :D

Vedin kunnon lazy morningin sohvalla ja päätöksenä oli lähtee salille aikalailla heti kun se aukeaa eli puolen päivän jälkeen ja kerrankin se suunnitelma onnistui!

Ja toinen ihana nautinto tuli koettua heti vuoden ekana päivänä: hiljanen ja melkein tyhjä sali, ah! Salilla tuli onneks vastaan ihana Dea, jonka kanssa pikaset kuulumisten vaihtamiset ja muutamat kuvat toisistamme, kiitos Dea! :) Treenikuvia ei oo tullu hetkeen oteltua, joten oli kiva nähdä oma muuttunut kroppa oikeesti tekemässä duunia. Selässäkin oli tapahtunu jotain eli ihan hyödyllistäkin oli napsia muutamat fotot.
Selkärääkki ei tuntunu aluks menevän perille niin millään, mutta kyllä se lopulta antokin kunnon tuntumaa. Ens viikolla onkin piiiiiiiitkästä aikaa Kujalan Killen selkäsauna tiedossa, harvinaista herkkua. Ei ihan tuoreessa muistissa PT-treenejä kenenkään kanssa.





Nyt enemmän kuin innoissaan aloittamassa uutta vuotta. Huominen päivä hulluna duunia ja sit koittais taas viikonloppuvapaa ja nokka kohti etelä-suomea. Mammaloma loppuis, mutta kyllä se tuli tarpeeseenkin. Lauantaina koitetaan mummon kanssa suorittaa melkein mahdotonta tehtävää eli mulle talvikengät ja -takki. Huhhuh, tuskanhiki jo valmiiks :D

Eilen lähti kunnon itkupotkuraivari viesti valmentajalle omasta tuskasta tän olon kanssa ja huomasin tänä aamuna, että hätiköityä tuli: joulunen vyötärölle kertyny kilo oli lähteny liikkeelle! Vastaus viestiin oli kuitenkin käsky rauhottua ja lopettaa painon tuijotus; ei kuulemma olla painonvartijoissa. Ja mä kun luulin...

Aivan mahtava vuoden alotus! Ei stressiä, ei huolia, ei kiirettä (vihdoinkin!)... mitä nyt vähän hormonien aiheuttamaa (itku)herkkyyttä, mutta sekin on ohimenevää.. hope so :D



Ihanaa alkanutta vuotta ja huomenna alkavaa viikonloppua! Tehdään tästä vuodesta paras vuosi koskaan! ;)

-Tiia