Onko elämä kivaa, jos aina on samanlaista? Päivästä toiseen.. On. Tai ainakin arkena. Mitä sitten tapahtuu viitenä päivänä viikossa, jos kerran on kivaa ja ihanaa?
Joka aamu herätyskello soi klo 05:30. Tiiän, se on aikasin, kun työt alkaa vasta kahdeksalta, mutta mä rakastan pitkiä, rauhallisia ja laiskoja aamuja.
Aamu alkaa aina samalla tavalla: vaatteet niskaan ja koiran kanssa ulos. Mitään lenkkiä me ei vedetä, vaan pikapissat ja sisälle. Me ollaan onneks molemmat aikamoisia vilukissoja/-koiria, joten kauaa ei tartte vartoa.
Sisälle päästyä molemmilla on sama suunnitelma: ruokaa! Siispä suihkuun ja ruuan laittoon. Munakasta ja puuroa, niillä mennään tällä hetkellä aiemman raejuusto puuron sijaan. Koska aikaa on, munakkaan paistan vasta aamusta ja puuron keitän kattilassa aiemman mikron sijaan, niin paljon parempaa! Puuroa vois vetää vaikka neljä lautasellista, joten ton puuroni nautiskelen viimesen päälle sohvalla peiton alla kahvikupposen ja jonkun tv-sarjan jakson kera, mitä nyt on edellisenä iltana tullu laitettua nauhalle. Päälle puolisen tuntia tulee siis vaan oltua sohvalla ja heräiltyä.. ja lisää kahvia.
Kun on vihdoin saanu itseään hieman hereille, pakkelia naamaan ja tukkaa kuosiin. Bussi lähtee vasta puol kahdeksan, joten aikaa on ruhtinaallisesti, onneks! Eväät laukkuun ja menoks eli jäätymään bussipysäkille ja toteamaan taas, että bussi on myöhässä ja taas tuli tultua pysäkille aivan liian aikasin. Noh, vähän karaistuu ainakin tuolla kerrankin kunnon talvessa :D
Kerran-pari viikossa (nyt kun aamuaerobiset väheni) homma menee muutoin samalla tavalla, mutta koiran kanssa ulkoilun jälkeen se ois kamat kasaan, naama kuosiin ja 06:15 lähtevälle bussille ja keskustaan, jossa odottaa aamuaerobinen Katan kanssa. Aamiainen hoituu vasta töissä ja voin kertoa, että kaikkea muuta kun nautinnollisesti siinä kaikessa härdellissä.
Töissä kympin aikaan olis välipala ja viimestään tuolloin kolmas kuppi kahvia. Vihdoin ruokaa! Ruokailuvälit on arkena päälle kolmisen tuntia eli hieman liikaa, mutta valinnanvaraa ei oikein oo. Noin klo 14 syön toisen hiilarisafkoista ja alan henkisesti latautua treeniin. Aina kun nappaan tän ruuan esille kuuluu jonkun suusta "Oi miten hyvän näköstä!" Kai tää sitten vähän tarttuu muihinkin :D
Kun töistä vihdoin pääsee klo 16, nappaan vedet buusterin naamaan ja talsin jopa vajaan 10 minuutin matkan salille. Salilla mahdollisesti vielä kuppi kahvia ja hetken hengähdys ennen treeniä.
Etenkin jalkapäiviin valmistautuminen on yhtä helvettiä niin kuin on treenikin. Täys viha-rakkaussuhde on kyllä muodostunu noihin jalkapäiviin.. eihän niitä oo kun se kolme taas viikossa. Kahtena päivänä vielä intervallit päälle, niin tää akka on ihan valmista kauraa!
Joskus harvoin siirrän treeniä illalla, jos tarttee vaikka päästä asioita hoitamaan töiden jälkeen ja sillon mennään usein likkojen kanssa porukalla. Eilen taas lykkäsin kameraa Katan käsiin ja sai jopa kuvaa taas treenistä. Viimenen sarja taas menossa, kuten päätellä saattaa :D
Vauhdilla kauppaan (aina jotain unohtuu joka päivä), himaan suihkuun ja sapuskaa! Usein tää ruoka on tekemättä valmiiks eli ruuan tekoon ja päivän toinen nautinnon hetki: sohvalle peiton alle ja päivän "hiilaripommi" naamaan.... jälkkärinä banaani, ah! Tää on mun päivän ehkä tärkein hetki tai ainakin aika tasoissa aamun kanssa ja tästä en helpolla tingi. Eikä onneks tarviikaan.
Iltasin tulee vedettyä usein vanukasta, mutta esim. tänään on ollut todella karsee päivä makeenhimon suhteen, joten älynystyrät töihin ja miettimään, mitä siitä iltapalasta sais loihdittuakaan. Noh, satuinpa eksymään Monnatreenaa blogiin, jossa Monna oli tehny joulusia proteiinipipareita. Vähän fiksausta itselle sopivammaks ja se oli siinä! Omasta mielestä taivaallisia, mutta hei, jos kaurapuurokin on mun mielestä taivaallista, niin siihen ei paljoa vaadita :D ohje näihin löytyy tuota pikaa mun Facebookin reseptisivustolta.
Illalla vielä ennen nukkumaan menoa katon seuraavan päivän eväät valmiiks, joita oon väsäilly osittain jo palautusateriaa tehdessä. Samalla mittailen aamuks puuroainekset kattilaan, heitän kardemummaa sekaan, latailen kahvinkeittimen ja mittaan marjat sulamaan. Aamulla unenpöpperössä riittää ihan se kananmuna episodi munakasta varten.
Jos sänky ei vielä tässä kohtaa kutsu, niin sohva vähintään. Usein mut näkee illalla kutimet kädessä sukkia tai muuta väkertämässä, jotta saa vähän aivoja nollattua, mutta nyttenkin tuli sitten vedettyä iltapäikkärit ja loppuilta meni koneen ääressä... hups :D
Sama homma alkaa seuraavana aamuna uudestaan. Arki on siis aika täys ja aika taitava oon, jos saan muuta menoa enää mahdutettua kalenteriin muulloin kun viikonloppusin. Nekin on usein järjestelykysymyksiä, kuten huomennakin kun vihdoin pitkästä aikaa nään ihanaa ystävää, jonka kanssa tuppaa menemään aina aikataulut ristiin. Arjen luksusta ja piristystä :)
Ystäville kun olis enemmän aikaa... Usein kuitenkin kun on se tuntikin rauhallista omaa aikaa, jolloin ei tartte tehdä mitään, on ihan kiva vaan istua ja hengitellä. Se ei kuitenkaan vähennä tai väheksy ystävien merkitystä, koska ne on perhe. On vaan parempi, että mä välillä hengittelen, niin mua ehkä kestää ja jaksaa etenkin nyt, kun pääkoppa ei oo ihan täysillä mukana tässä menossa.. vai onko se ikinä?! :D
Viikonlopuille tulee usein säästettyä yks treeni nyt kun treenit lisäänty taas neljästä viiteen. Keskiviikkoisin saa siis usein hengähtää ja se tulee ihan tarpeeseenkin.
Nauttikaa siis arjesta. Jos jokaisessa päivässä on glamouria ja luksusta, ei lopulta mikään tunnu miltään. Ainakaan mun mielestäni. Pieni luksus arjessa on aina ehkä kuitenkin jossain määrin hyväks ja pitää pilkkeen silmäkulmassa ;)
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti