keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Fitnessmuija

Fitnessmuija on suhteellisen uusi laji suomessa. Toki niitä on esiintynyt täällä harvakseltaan jo muutaman vuosikymmenen ajan, mutta viime vuosina määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Syyksi arvellaan uusien fitnesslajien rantautumista suomeen, sekä kauneusihanteiden muuttumista langanlaihasta sporttiseen ja jopa lihaksikkaaseen. Toki muitakin syitä saattaa esiintyä.

Fitnessmuijat on levinneet ympäri suomea, mutta suurimpia keskittymiä tavataan suurimmissa kaupungeissa. Varmimmin heidät voi bongata kuntosalilta. Siellä heitä tapaa usein vähintään kahden yksilön laumoina. On harvinaista, että lajin edustajia tapaa yksin. 
Toinen yleinen paikka on vessa, sillä havainnoimalla on huomattu, että fitnessmuijat nauttivat nestettä muita lajeja enemmän ja siksi virtsaamistarvekin on tihentynyt. Jotkut väittävät, että vessassa viihtymiseen syynä olisi jopa peili, mutta tästä ei ole varmaa näyttöä.

Fitnessmuijat käyttävät ravinnokseen mm. maitorahkaa, kanaa, riisiä ja munia. Keittiövaaka on välttämätön väline elämiseen ja joskus jopa porkkanatkin punnitaan. Fitnessmuija on tarkka reviiristään etenkin ruuan suhteen. Älä siis vaan mene kajoamaan fitnessmuijan itselleen valmistamiin ruokiin, jokainen gramma on hänelle elintärkeä. Äläkä varsinkaan mene syömään mitään jääkaapista ilman lupaa. On tiedossa, että fitnessmuijan suututtamalla (etenkin dieetti aikaan) saa aikaan pahoja yhteenottoja.
Vitamiinit ja lisäravinteen ovat fitnessmuijalle myös elintärkeitä. Aamulla saattaa kulua jopa kourallinen erilaisia pillerimuodossa nautittavia ravinteita. Etenkin dieetti aikaan (käsite selitetään myöhemmin) fitnessmuija saattaa olla käytännöntutkimusten mukaan hyvinkin hajamielinen, mutta vältä silti kysymystä "Jäikö sulla aamulääkkeet ottamatta?". Etenkin dieetillä.

Fitnessmuija on usein verhoutunut mukaviin ja joustaviin salivaatteisiin. Yleisimmin käytettyjä merkkejä ovat mm. Better Bodies ja Bia Brazil. Ollessaan muualla kuin salilla, he korostavat usein treenattuja lihaksiaan, etenkin pakaralihaksia, esimerkiksi Freddyn farkuilla. Yleinen ulkonäköön liittyvä harhaluulo on, että kaikilla fitnessmuijilla on rintaimplantit. 

Fitnessmuijan elinympäristö koostuu useimmiten monista muista fintessmuijista oman pesän asukkien lisäksi. Koska nykypäivänä sosiaalinen kanssakäyminen on siirtynyt yhä enemmän someen, näkyy se myös fitnessmuijien luontaisessa käyttäytymisessä. Facebook ja Instagram palvelut ovat luoneet hyvät puitteet omen kehonkuvien jakamiseen, joista yleisimpiä ovat nykyään selfiet ja belfiet.

Fitnessmuijan ajankulku ei ala muiden lajien tapaan vuoden alusta vuoden loppuun, vaan kisoista kisoihin. Tähän ajanjaksoon kuuluu kaksi osaa: offikausi ja dieetti. Dieetillä fitnessmuijat tavataan fyysisesti pienemmässä olomuodossa kuin offikaudella, sillä rasvat ja nesteet tiristellään kehosta mahdollisimman hyvin pois, mutta luonne on tunnetusti jopa roihahtava. Usein annetaankin kehotuksia olemaan varovainen ollessaan tekemisissä dieettaavan fitnessmuijan kanssa. Etenkin verbaalista ilmaisua on syytä harkita tarkkaan... mutta myös asioiden tekemättä jättäminen saattaa saada fitnessnaisen puolustuskannalle.
Offikaudella fitnessmuijat ovat yleensä sosiaalisesti miellyttävämpiä, sillä ravintoa on enemmän saatavilla ja energiatasot ovat korkeammat. Usein fitnessmuijan energiatasojen nousu on suorassa suhteessa pesän energiatasoihin sekä mahdollisen kumppanin viihtyvyyteen.

On yleinen harhaluulo, että fitnessmuijat pariutuisivat ainoastaan bodareiden kanssa. Nykyään heitä tavataan hyvinkin paljon kaikenkokoisten ja näköisten miesten kumppaneina. On vain todennäköinen sattuma, että fitnessmuija ja bodari löytävät toisensa, koska molemmat viihtyvät oman pesänsä lisäksi paljon kuntosalilla tai sen läheisyydessä.

Jos fitnessmuija on sinulle lajina täysin uusi, siihen tutustuminen onnistuu varmasti lähimmällä kuntosalillasi. Luettuasi tekstin tiedät kuitenkin lajin liittyvät mahdolliset riskit. Jos kuitenkin joudut konfliktiin fitnessmuijan kanssa, peräänny hitaasti ja lupaa tarjota hänelle proteiinipatukka. Useimmista konflikteista tiedetään selvinneen ruhjeitta.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Onhan tää välillä ihan perseestä...

Mitä on fitness? Treeniä, superterveellistä ruokaa, blogeja, lehtiä, nettisivuja, kisoja, itsekuria, tiukkalinjaisuutta, selfieitä, belfieitä, sisua, muotia, yhteisöllisyyttä, toistoja, sarjoja, hikeä, kaloreita, makroarvoja, riisiä, kanaa, rahkaa, h*lvetisti liikaa vettä, lisäravinteita, elämäntapa, kaiken muun elämän loppumista, superihmisiä 
Kyllä, se voi olla kaikkia näitä, jos niin tahtoo, mut ennen kaikkea fitness on henkilökohtaista. Se merkitsee jokaiselle eri asiaa, joillekin ei mitään. 

Mulle itselle fitness on arkea, elämää, rutiineja, hyvää oloa, onnistumista, epäonnistumista, itsensä voittamista, joskus häviämistä, kehittymistä, tasapainoa... Ruusujen seassa on myös risuja. Joskus niitä risuja kertyy liikaakin. Sillon tää on ihan perseestä.

Se, että tää on välillä perseestä, on vaan tunne. Se ei oo mitään konkreettista tai pysyvää. Se on hetkellinen tunne, josta välittää tai sitten ei. 
Usein se ilmenee v*tutuksena lähteä salille, maitorahka vihaamisena tai retkahtamisena. Yleensä tähän kaikkeen liittyy vahvasti väsymys. Pahimpina päivinä vois lyödä hanskat tiskiin ja todeta "Pitäkää paskanne!", mut sillon ite ajattelen asian niin, että kaikki on vapaaehtosta. Mä oon itse valinnut tän tien ja haluun sitä kulkea. Koskaan en oo kohdannut tietä, jota kukaan kulkisi pitkää aikaa ilman ala-tai ylämäkiä saati sitte ilman mutkia. 

Fitness ei oo aina salaatteja ja tiukkaa treeniä. Mulle itelle fitnekseen kuuluu joskus roskaruoka ja skipatut treenit, koska en vaan oo viittiny lähtee salille. Oon joskus laiska. Oon joskus tyhmä ja ajattelematon. Oon joskus mäkkärin jonossa häpeäpilkku otassa ja silti niin onnellisena. Oon joskus sitoutumaton. Unohdan joskus tulevat kisat ja muistan ne hetken päästä, koska ne tulee vastaan kaikessa mitä teen ja nään. Oon vetäny itkupotkuraivareita, kun sen aikainen parempi puolisko on laittanut pyytämättömiä raportteja salikäynneistään ja ruokailuistaan, koska joskus on vaan päiviä, kun ei v*ttuakaan kiinnosta tai jaksa olla vapaa-ajallaan PT. 
Ennen kaikkea oon ihminen. Teen virheitä, opin, tunnen ja joskus annan niille tunteille periks. Ja koska mun fitnekseni kuvastaa mua, niin myönnän; joskus oon itekin ihan perseestä. Uskon kuitenkin siihen, että mikään voi koskaan olla upeeta ja ihanaa, jos se ei oo joskus myös täyttä p*skaa.

Kun koko elämä on yhtä fitnestä, siihen kaipaa joskus irtiottoja. Toisten irtiotot on etelänlomia, toisten kännit. Se voi olla mitä tahansa, mikä saa sinut ajattelemaan aivan muuta. Oma valmentaja totes kerran, että on joskus ihan OK nollata offilla vaikka vetämällä ne kännit. Itsehän oon absolutisti eikä varaa etelänmatkoihin oikein oo, joten se irtiotto on joskus esimerkiks huolettomampi päivä syömisten suhteen. Oon pikkuhiljaa kuitenkin opetellut siihe, ettei itseään tartte aina palkita ruualla. Joskus se irtiotto voi olla vaikka uus laukku. Ei sen tartte olla mitään, mikä kestää päivän tai päiviä, vaan jotain mistä tulee pirun hyvä fiilis ja mikä tekee just sut onnelliseks. 

Me "fitnessihmiset" ei olla mitään yli-ihmisiä. Me ei tehdä mitään sen kummemin kun kukaan muukaan; syödään, juodaan, nukutaan ja tehdään asioita, joista tykätään. Kyse on vaan siitä, mitä nää kaikki osa-alueet sisältää. Ja se kirjo voi olla niin moninainen, kun on ihmisiäkin. Yhtälailla, kun jokapäiväiset roskaruuan puputtajat saattaa joskus pistää suuhunsa salaattia, saattaa monipuolisesti ja terveellisesti syövät ihmiset ostaa kaupasta joskus suklaapatukan. Kumpikin selviää siitä hengissä ja molemmat saattaa voida sen jälkeen entistä paremmin.
Fitness on tasapainoa ja silloin on kyse myös mielen tasapainosta. Joskus tilanne äityy vaan niin pahaksi, ettei oo mitään muuta ratkasua kun suklaa. Piste. Mutta jos tilanne on joka päivä tai useemman kerran viikossa niin paha, niin sitten kyse ei oo enää siitä tilanteesta, kyse on susta. Tilanne saattaa vaatia rasvaa ja sokeria, sinä et.

Vaikka kuitekin valitan tässä, että tää on välillä perseestä, muistettakoon, että ennen tätä eämäntapaa asiat oli perseestä huomattavasti useemmin ja pahemmin sekä pidempään. Nykyään se on harvinaisuus. Olen siis onnellinen.


-Tiia


perjantai 12. syyskuuta 2014

Stressiä, sairastelua, töitä, dieetti... dieetti? Oh shit, dieetti!!!

Viime viikot on olleet ehkä hektisimpiä koskaan. Kolmea eri duunia ja omat treenit päälle, niin huhhuh. Viime viikonloppuna lauantai-ilta on ensimmäinen hetki, ettei ollut pakko tehdä mitään. Sunnuntai piti olla vapaa, mutta kappas, sinnekin ilmesty palaveri. Kukahan vois kellot seisauttaa?
Välillä tuntuu, ettei ehdi edes puhelimeen vastata. Vaikka kiire onkin vaan tunne, kyllä se painaa päälle välillä niin, ettei tunnu henkeä saavan eikä ajatus kulje. Hengähdystaukoa ei voi (mukamas) ottaa, koska paletti leviää viimeistään sillon käsiin. Kuulostaako tutulta?

Kroppa alko varottelemaan stressistä jo melkein kolmisen viikkoa sitten. Itse reagoin stressiin aina ensin kropallani ja joka kerta samat oireet ilmaantuu ennen kuin stressin ees ite tunnistaa henkisesti. Niin kävi taaskin ja lääkekaapille vei tie.

Koska tällöinkään ei vielä tajunnut jarrutella, nyt ollaankin sitten kunnolla kipeenä. Stressi laskee tunnetusti vastustuskykyä, mutta arvatkaa vaan ajattelinko sitä sillon kun paino vaan eteenpäin kuin höyryveturi. Jos näin matalalla kuumeella ja vähäisellä rää'ällä selvitään, niin pääsen ainaki helpolla!



Keskiviikkona kerkesin kuitenkin pyörähtämään toimistolla kuntotsekissä ja palaveeraamassa äijien kanssa. Oma suurin huolenaihe oli takapuoli, koska se on nyt useemman viikon saanu kolme kertaa viikossa osumaa. Luulis jotain tapahtuneen ja niin olikin! "Kyllä se on kasvanu, ei oo enää lättäperse." Ah, kiitos Bull! Nyt kuitenkin luovuttiin yhdestä alakropan treenistä ja hyvä niin, jotta saa kroppa taas palautua rauhassa... Nyt se tuntu olevan jokasen uuden treenin kohdalla aivan rikki vielä edellisenkin jäljiltä.



Aihe, jonka olin jo unohtanu oli dieetti. Äijät otti sen puheeksi ja meinasin, että katsotaan vaan tarkaan päivämäärä joulukuun alulta koska alotetaan, mutta kappas, dieetti aikaistukin. Nyt sitten alotetaan marraskuun alusta. Jännittää ja pelottaa aivan hulluna. Vaikka eihän se elämä siitä sen kummemmin muutu, niin kyllä tää tuntuu uuden alulta.
Yli 60 viikkoa on kovaa duunia takana ja 6 viikkoa vielä edessä. Sitten alkais tiristely ja ne, ah niin ihanat, aamuaerobiset. Toivotaan, että muutamat asiat alkais rullaamaan niin ei tarttis niillekään herätä enää sillon 04:15 aamulla :)
Ruokamäärät pysy samoina eli jättmäisinä! Kyllä edelleenkin tulee aamusin itkua väännettyä syödessä ja pakko pitää taukoja, kun yksinkertasesti loppuu tila kesken vatsasta. Mut oma valinta, itepähän halusin tätä ;)

Nyt haluun toivottaa kaikille kisaajille aivan älyttömästi tsemppiä huomiselle! Extratsempit omille tiimiläisille. Loistakaa ja rock the stage! ;)

-Tiia

P.S. Vielä ehtii osallistua Fitverstaan facebook sivuilla kilpailuun, jossa palkinnon arvo huimat 477€!


tiistai 9. syyskuuta 2014

Vierailevana kirjoittajana ja kilpailua!

Sain kunnian olla vieraileva kirjoittaja Emmin ja Terhin treeniblogissa. Käykääs tsekkailemassa mun viimesin vuosi tiivistettynä omin sanoin. Mukana myös muutoskuvia, joita en ole aiemmin julkaissutkaan sekä alekoodia Fitverstaalle.

Käykäähän tykkäämässä ja tsekkailkaa muuten Fitverstaan Facebook sivuilta kilpailua. Palkinto on sinulle ja kahdelle kaverillesi ja sen arvo on huimat 477€!

Ihanaa loppuviikkoa :)

-Tiia