Kyllä, se voi olla kaikkia näitä, jos niin tahtoo, mut ennen kaikkea fitness on henkilökohtaista. Se merkitsee jokaiselle eri asiaa, joillekin ei mitään.
Mulle itselle fitness on arkea, elämää, rutiineja, hyvää oloa, onnistumista, epäonnistumista, itsensä voittamista, joskus häviämistä, kehittymistä, tasapainoa... Ruusujen seassa on myös risuja. Joskus niitä risuja kertyy liikaakin. Sillon tää on ihan perseestä.
Se, että tää on välillä perseestä, on vaan tunne. Se ei oo mitään konkreettista tai pysyvää. Se on hetkellinen tunne, josta välittää tai sitten ei.
Usein se ilmenee v*tutuksena lähteä salille, maitorahka vihaamisena tai retkahtamisena. Yleensä tähän kaikkeen liittyy vahvasti väsymys. Pahimpina päivinä vois lyödä hanskat tiskiin ja todeta "Pitäkää paskanne!", mut sillon ite ajattelen asian niin, että kaikki on vapaaehtosta. Mä oon itse valinnut tän tien ja haluun sitä kulkea. Koskaan en oo kohdannut tietä, jota kukaan kulkisi pitkää aikaa ilman ala-tai ylämäkiä saati sitte ilman mutkia.
Fitness ei oo aina salaatteja ja tiukkaa treeniä. Mulle itelle fitnekseen kuuluu joskus roskaruoka ja skipatut treenit, koska en vaan oo viittiny lähtee salille. Oon joskus laiska. Oon joskus tyhmä ja ajattelematon. Oon joskus mäkkärin jonossa häpeäpilkku otassa ja silti niin onnellisena. Oon joskus sitoutumaton. Unohdan joskus tulevat kisat ja muistan ne hetken päästä, koska ne tulee vastaan kaikessa mitä teen ja nään. Oon vetäny itkupotkuraivareita, kun sen aikainen parempi puolisko on laittanut pyytämättömiä raportteja salikäynneistään ja ruokailuistaan, koska joskus on vaan päiviä, kun ei v*ttuakaan kiinnosta tai jaksa olla vapaa-ajallaan PT.
Ennen kaikkea oon ihminen. Teen virheitä, opin, tunnen ja joskus annan niille tunteille periks. Ja koska mun fitnekseni kuvastaa mua, niin myönnän; joskus oon itekin ihan perseestä. Uskon kuitenkin siihen, että mikään voi koskaan olla upeeta ja ihanaa, jos se ei oo joskus myös täyttä p*skaa.
Kun koko elämä on yhtä fitnestä, siihen kaipaa joskus irtiottoja. Toisten irtiotot on etelänlomia, toisten kännit. Se voi olla mitä tahansa, mikä saa sinut ajattelemaan aivan muuta. Oma valmentaja totes kerran, että on joskus ihan OK nollata offilla vaikka vetämällä ne kännit. Itsehän oon absolutisti eikä varaa etelänmatkoihin oikein oo, joten se irtiotto on joskus esimerkiks huolettomampi päivä syömisten suhteen. Oon pikkuhiljaa kuitenkin opetellut siihe, ettei itseään tartte aina palkita ruualla. Joskus se irtiotto voi olla vaikka uus laukku. Ei sen tartte olla mitään, mikä kestää päivän tai päiviä, vaan jotain mistä tulee pirun hyvä fiilis ja mikä tekee just sut onnelliseks.
Me "fitnessihmiset" ei olla mitään yli-ihmisiä. Me ei tehdä mitään sen kummemin kun kukaan muukaan; syödään, juodaan, nukutaan ja tehdään asioita, joista tykätään. Kyse on vaan siitä, mitä nää kaikki osa-alueet sisältää. Ja se kirjo voi olla niin moninainen, kun on ihmisiäkin. Yhtälailla, kun jokapäiväiset roskaruuan puputtajat saattaa joskus pistää suuhunsa salaattia, saattaa monipuolisesti ja terveellisesti syövät ihmiset ostaa kaupasta joskus suklaapatukan. Kumpikin selviää siitä hengissä ja molemmat saattaa voida sen jälkeen entistä paremmin.
Fitness on tasapainoa ja silloin on kyse myös mielen tasapainosta. Joskus tilanne äityy vaan niin pahaksi, ettei oo mitään muuta ratkasua kun suklaa. Piste. Mutta jos tilanne on joka päivä tai useemman kerran viikossa niin paha, niin sitten kyse ei oo enää siitä tilanteesta, kyse on susta. Tilanne saattaa vaatia rasvaa ja sokeria, sinä et.
Vaikka kuitekin valitan tässä, että tää on välillä perseestä, muistettakoon, että ennen tätä eämäntapaa asiat oli perseestä huomattavasti useemmin ja pahemmin sekä pidempään. Nykyään se on harvinaisuus. Olen siis onnellinen.
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti