Kahvia koneeseen, vitamiinit naamaan ja aina uutta ruokailua odotellen meni siis koko viikko. Ja kuten pelkäsin, se pikkuflunssa yritti nostella päätään. Tai no en tunnistanu sitä oikein edes flunssaks, saatto liittyä kaloreiden ja hiilareiden vähenemiseen, mutta varmuuden vuoks vetäsin yhtenä yönä panadolit ja muutamat ylimääräset vitamiinit nassukkaan ja jätin yhden aerobisen ja salin välistä. Nimim. joskus puolkuntosena treenannut ja sit maattiinkin yli viikko.
Ruoka on ollu älyttömän hyvää, vaikkakin ihan samaa ja yhtä alkeellista kun aiemminkin. Jotenkin sitä jopa keskittyy nyt maistelemaan, kun sitä syö niin mielellään. Ainakin verrattuna aiempaan, kun meinas tulla itku koska ei jaksanu syödä kaikkea.
Sen verran tuli buustia aineenvaihduntaan lenkeistä ja ryhdistäytyneestä vedenjuonnista, että paino putos ensimmäisen viikon aikana 2,2kg ja vyötärö kapeni 6cm. Oli mahtavaa kuulla jo nyt muilta, kuinka näytän kuulemma paljon pienemmältä ja suorastaan muodonmuutoksen tehneeltä! :D Kiitos vaan kommenteista, lämmitti mieltä :)
Unen merkityksen huomaa nyt taas aivan eri tavalla, mutta vaikka kuinka väsyttäis, ei oo mitään parempaa tapaa alottaa päivä kun aamuaerobinen. Etenkin ulkona tehtynä. Toki tää pimeys ja kylmyys vähän ketuttaa, mutta ei siitä välitetä ;)
Viime viikko oli muutenkin aika kiireinen ja muutoksia täynnä. Sain tietää mm. että ensi viikko tulee olemaan viimeinen kaupantätinä ja siirryn muihin töihin toimiston puolelle. Toki vaihdan myös firmaakin. Parasta tulee olemaan ehdottomasti toimistotyöajat ja viikonloppuvapaat sekä omaehtoisuus työpaikalla ruokailussa ja juomisessa. Helppoa ei tule olemaan työn puolesta, mutta itsensä haastaminen on aina kivaa :)
Ihmeen vähän on ollut mielitekoja, vaikka vähän väliä hoenkin, että voisin syödä ihan mitä tahansa missä on vaan sokeria ja rasvaa. Vajaan kahen viikon päästä saan yhden lähimmistä ystävistä myös dieetille, jess! Saadaan yhdessä vetää itkupotkuraivareita ja unohdella asioita... voi apua :D
Treenit on olleet... Noh, haluisin sanoa paskoja, koska sitä ne pääasiassa on olleet, mut on sinne pari hyvääkin mahtunu sekaan. Osittain syynä voi olla taas vaivannu polvi, joka on estäny kokonaan kyykkyliikkeet. Soveltaminen on ollu kova sana. Treeniseura on ollu mitä parhainta, kiitos Kata ja Terhi :)
Sunnuntaina juhlistin isänpäivää vaarin kanssa vaihtamalla autoon renkaat ja muutenkin vähän fiksailemalla.. Tai ainakin yritys oli kova ja kädet mustat. Mummo oli tehnyt kunnon källin ja ostanu isänpäiväks mun heikkoa lenkkiäni: appelsiinijuustokakkua. Onneks se oli valmiskakku ja se mais.. siis haisi aika pahalta. En syöny yhtään, vannon! :D
Muuten mummo on kyllä mahtavasti mukana tässä: "Mitä sä nyt sitten syöt? Että mitä mä ostan sulle kaupasta?" Ja grammalleen oikein se ihana tekeekin ruuat mulle, kiitos hänelle siitä <3
Se mua pelottaa, että mitenhän hajamielinen meikäläisestä tulee dieetin myötä. Ja laiska. Eilen kotitoimistopäivällä rustailuja jo hienot postaukset ja vastailin sähköposteihin... Ja jätin julkasematta ja tässä sitä nyt ollaan. Mutta todistusaineistoa tästä löytyy! :D
Nyt sitten tokaa viikkoa kovaa eteenpäin ja jännätään kestääkö polvi... Urheilija ei tervettä päivää nää ;)
Ihanaa viikkoa ja olkaahan kiltisti pikkujouluissa ;)
-Tiia
