Kadun monia asioita. Kadun pitkälti omaa tyhmyyttäni, joka on toisaalta nykyään kääntynyt osittain viisaudeksi. Paras opettajahan on viimeisin virheesi. Ja niitähän riittää! Joskus ei kylläkään se yks pään isku seinään riitä, vaan sitä taotaan siihen betoniin oikein huolella. Sitten sattuu. Ja kovasti sattuukin. Sitten itketään, kitistään, huudetaan, noustaan ylös, ehkä huitastaan päin näköä sitä, joka on pitänyt sitä seinää pystyssä, johon pikkuruista päätämme on hakattu ja lopulta kuvitellaan olevamme viisaampia kuin aiemmin. Katkeraa naurua, v*tut ollaan.
Ne virheet ei ehkä kuitenkaan oo sittenkään katumisen arvosia. Onhan niistä kehkeytynyt kokemuksia. Ehkei niin hyviä, mutta kokemuksia ja niitä ei oo koskaan liikaa.
Se mitä oikeesti kadun (menee kylläkin virhekategoriaan) on se, että oon mennyt luottamaan täysin vääriin ihmisiin ja uskonut niiden muuttuneen vuosien myötä. Toki jotkut on muuttuneetkin, mut uskallan sanoa "Mihin sitä tiikeri raidoistaan pääsis." Taas päästään siihen, että tää on toisaalta opettanut pois siitä sinisilmäsyydestä (johon kylläkin edelleen joskus sorrun) ja vaaleenpunaset lasit on vaihtuneet kirkkaisiin tai joskus ehkä mustiinkin. "Trust no one" toimii aika usein. Pessimisti ei pety koskaan.
Kuva: Suvi-Marja Tuulia
Toinen asia, jota todella kadun on se, etten oo antanut itseni olla onnellinen. Oon aina menny eteenpäin vähän jarrua painaen, koko ajan varpaillani ja kutkutus takaraivossa, että kohta saan nenilleni. Olis vaan pitäny ANTAA MENNÄ. Go with the flow. Carpe diem ja sitä rataa. Kun koko ajan on lukenu oikeessa kämmenessä "kohta sattuu, kohta sattuu.. kohta sattuu kummiskin" niin se on ollut aika vaikeaa. Kun hetkeks on päästänyt irti ja antanut mennä, niin johan on saanut nenilleen. Osittain myönnän, että syynä saattaa olla perheeni, joka on aina eläny varman päälle "Keep it safe"-meiningillä. Rakas kummitätini on ihanin esimerkki siitä, mitä on se hetkestä ja elämästä nauttiminen. Oon hänelle joskus avautunut omista hankalista elämäntilanteista, joista oon ehkä kokenu morkkistakin ja hän on se, joka on mulle todennut "Entä sitten? Sä olet nuori, anna mennä!" Just se lause, jonka kuulemista on odottanut joka päivä ja kun sen vihdoin kuulee, älytön andrenaliinipurkaus tapahtuu kehossa, nyrkki iskeytyy pöytään ja tuntee itsensä oman elämänsä herraks... tai siis kuningattareksi.
Mutta entäs sitten, jos saa nenilleen? Entäs jos ei koskaan joutuis kaatumaan? Kuinka osais nousta ylös? Mikään ei olis mulle itselleni niin noloa kuin jäädä maahan vaan siks, ettei osannu nousta ylös, vaikka uskallusta ja tahtoa löytyiskin. Siks on hyvä harjotella sitäkin. Kenenkään elämä ei oo koko aikaa ruusuilla tanssimista, trust me. Jokainen joutuu joskus nousemaan ylös.
Mutta muistakaa; älkää koskaan nousko ylös vaan siksi, että voisitte kaatua uudelleen. Kukaan ei kaadu omasta tahdostaan, se on mönkimistä. Kaatuminen on vaan jotain välttämätöntä. Se on jotain, mikä tekee teistä ihmisen. Ja ihminen on erehtyväinen.
Ihanaa viikon alkua! Jokainen siellä maassa: nolite te bastardes carporundorum.(suom. älä anna niiden paskiaisten nujertaa sinua. Margaret Atwood: Orjattaresi)
-Tiia
Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää Joten anna mennä joten anna mennä Kaunis rietas onnellinen Kaunis rietas onnellinen Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää Mut älä unohda että nyt lopultakin on sun vuoro taas Ja mä voin luvata ettei se satuta kun kaiken pudottaa Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää Joten anna mennä joten anna mennä Kaunis rietas onnellinen Kaunis rietas onnellinen Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää Joten anna mennä joten anna mennä Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää Joten anna mennä joten anna mennä Kaunis rietas onnellinen Kaunis rietas onnellinen Kaunis rietas onnellinen Kaunis rietas onnellinen
Kaija Koo - Kaunis rietas onnellinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti