Sairastelua ja etenemistä

Juhlien ja kissanristiäisten jälkeen onkin sitten aikaa sairastaa... tai sitten ei! Noh, näin kuitenkin pääsi käymään, mutta asenteena on, että ensi viikolla painetaan enistäkin eheämpänä ja kovempaa eteenpäin ;)

Tänään vapaapäivää viettäessäni ajattelin, että olisi hyvä hetki ja aikaa ottaa jälleen mitat ja paino. Vaikka kipeilty onkin, yllätys oli positiivinen! Paino oli tullut hetkessä yli kilon alas ja senttejäkin oli sulanut! Nyt siis paketissa seitsemän viikkoa valmennusta, 21 karistettua senttiä ja 3,5 pudotettua kiloa. Hyvä minä! :)

Keimailin tänään pitkään peilin edessä ja katselin kehoani. Hetkellisesti tuli jopa olo "Ei tuo ole mun kroppani", mutta pitihän sitä todeta, että on se! Olo oli siis positiivinen, sillä nyt jo omakin silmä huomaa eron ja tajuaa, että se on se oikea minä, joka sieltä alta pilkottaa. Tämän tutkiskelun aloitin luettuani erään kolumnin. Suosittelen lukemaan ja kokemaan "ahaa"-elämyksen.

http://www.hyvejohtajuus.fi/10373/millaista-oikeasti-on-olla-hyvakroppainen-ja-menestyva/

 

 

 

 

Tässä siis tämän päivän kuntoa. On näköjään eräs linssiludekin eksynyt kuvaan ;)

Lueskelin aamulla löhöillessäni blogeja ja huomasin ihanan Oonan tehneen uuden postauksen, joka jälleen kerran oli hyvin osuva. Tässä kyseisessä tekstissä Oona puhui unelmista ja niiden saavuttamisesta. Lukijoiden kommentteja selaillessani silmiin osui muutama kommetti, jossa todettiin suunnilleen, että "Hyvähän sun on, kun oot noin hyvästä perheestä!" Mitä helkuttia?! Itse tiedän, ettei perhe lopulta vaikuta siihen, mitä haluaa ja pystyy tekemään. Kuinka monta sellaista menestystarinaa on maailmassa, joissa köyhistä ja huonoista oloista lähtenyt henkilö on tehnyt mullistavan ja menestyksekään uran, jolla on nousta joskus jopa julkisuuteen? Aika monta mielestäni.
Itse olen omanlainen esimerkki siitä, ettei talous tai perhetaustat ole esteitä unelmilleen. Kasvoin koko alkulapsuuteni kahdestaann yksihuoltajaäitini kanssa ja elimme kerrostalo kaksiossa äidin ei niin kovin suurella palkalla. Rippikouluikäisenä menin töihin kauppaan ja aloin lukea itseäni ylioppilaaksi. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin olen edelleen kaupan kassalla (kokopäiväisesti) ja opiskelen unelma-ammattia, josta maksan tämän vuoden opiskelun aikana useamman tuhat euroa. Opintotukea en saa eli senkin maksan omasta pussistani. Lisäksi aloitin Fitfarmin valmennuksen, joka maksaa yli tuhat euroa, koska unelmani on nousta kisalavalle ainakin kerran ennen lasten hankkimista.
Eli ei talous ole este ainakaan fitness puolen unelmille, jos sellaisia unelmia on. Itse olen todennut muutaman vuoden aikana pystyväni mihin tahansa! Kaikki on kiinni korvien välistä.

Oonan ajatuksia pääset lukemaan täältä  http://tolppanen.blogspot.fi/

Tänään tällaisia herkkuja. Kananmunan valkuaista, kanaa, kesäkurpitsaa, perunaa ja kasviksia. Nam!

Viime viikolla koin elämäni ihanimmat ja kauheimmat treenit. Ensimmäiset ohjatut jalkatreenit ja meikäläiseltä pääsi aika monta ärräpäätä sen tunnin kidutuksen aikana. K. Kujala joutuin prässin vieressä huutamaan: "Nyt sitä asennetta!" Meinasi itku tulla, mutta selvisin! Odotin ihanaa seuraavien päivien poltetta, mutta sitä ei koskaan tullut! Olin niiiiiiiin pettynyt.
Huomenna olis vuorossa ihka ensimmäinen mentaalivalmennus. Jos vaikka saisi tätä pääkoppaa hieman järjestykseen vaikkapa työkuvioiden osalta. Enää päälle kuukausi niin olis valmistuminen edessä ja valmiina uusiin haasteisiin tuoreena PT:nä :)

Ihania hellepäiviä ja muistakaa "Ei kannata olla negatiivinen, sillä se on vähemmän kuin nolla." -H. Ylppö

-Tiia