Kiire, mikä ihana tekosyy!?

Tällä viikolla oon pohtinut pitkälti omaa ajankäyttöäni ja voisiko sitä... parantaa? Tai no, onko asioita, joihin mun pitäisi suunnata ennemmän energiaa ja jotain mihin vähemmän. Lopulta totesin itselleni, että jos salille meno on yksi tavoista nollata päätä ja purkaa stressiä (mm. kiireisestä elämästä), miksi alkaisin kovan treenin jälkeen kasaamaan sitä samaa mönttiä pääni sisälle vaan "parantaakseni" ajankäyttöä? Ja onko se sen parantamista, jos erikseen organisointiin pitää varata aikaa, ja paljonkin mahdollisesti?

Ainoat asiat, jotka kalenterista löytyy valmiiksi piirrettyinä pakollisten päivätöiden lisäksi on treenit. Ne kun pistää valmiiksi ylös, niistä on pidettävä kiinni. Näiden välille jäävät ajat täytän tarpeen mukaan ohjauksilla, asiakastapaamisilla, omalla kehonhuollolla, promotöillä tai ystävien tapaamisella. Näitä tapaamisia harvoin pistän kalenteriin, koska useimmat ystäväni ovat yhtä meneväistä sorttia kuin minäkin ja tapaamme yleensä hyvinkin extempore :) Ja itse olen huomannut, että mitä aikaisemmin jotain suunnittelee ja sopii, sitä todennäköisemmin se jommankumman tai jonkun puolelta peruuntuu. 

Eli kalenteri täytyy ihan itsestään ilman suurempia suunnittelemisia ja jos ei täyty, niin hiphurraa: aikaa itselle! Nykyään olen oppinutkin arvostamaan omaa aikaani jopa niin, että lupaan vaikkapa seuraavat kaksi tuntia olla kuuntelematta muiden murheita, sytytän kynttilöitä, keitän teetä ja vaan olen. Suosittelen, toimii!

Yksi tän viikon rentoutumishetkistä työpäivän jälkeen :)

On toki iltoja, jotka näyttää tältä:

Eli syömisetkin hoituu töiden ohella. Mutta mä tykkään työstäni, joten why not? ;)

Parista viime viikosta muuten; treeni on kulkenut todella hyvin, ottamatta huomioon sitä seikkaa, että polvi pohsakti, taas! 

Teippiä kehiin ja vaihtoehtosiin liikkeisiin käsiksi. Persaustreenissä se ei oo moksiskaan, lähinnä kapeet kyykyt on ongelmia; polvi on samassa linjassa varpaiden kanssa, kunnolla koukussa ja siitä kun lähtee työntämään ylös, niin halleluja! Mutta niillä mennään, mitä on suotu ;) ainakin hetken..

Viime viikolla hain uudet pöksyt. Nää on ne samat Gazozin housut, joista oon hehkuttanut. Istuu täydellisesti ja lempparihousut etenkin kyykkypäivinä, kun ei tartte miettiä vilkkuuko takamus, toisin kun parissa muissa matalavyötäröisissä treenipöksyissä. Toinen värivaihtoehto on musta-pinkki, mutta oon hurahtanu jotenkin tähän siniseen. :)

Tällä viikolla sain hurrata salin pukkarissa; monien kuukausien yrittämisen jälkeen paino alko vihdoin nousta! +3kg! Kroppa on todennäköisesti ollu nyt niin tyhjä, että nyt se on saatu vihdoin ladattua ja alkaa ns. läikkymään yli reunojen. Mutta mahtavaa, vaikka kauheasti ei sitä painoa loppupeleissä tartte tullakaan :)

Näin loppuun haluun vielä jakaa pari muutos kuvaa.

Selkä kesäkuussa 2013 ja selkä nyt. On tainnu mittasuhteet kääntyä päälaelleen ;)

Kinttuja heinäkuussa 2013 ja kintut nyt. Paljon on vielä tehtävää, mutta jotain on tapahtunukin. 

Ihanaa loppu viikonloppua ja muistakaa, ettei kiire lopu sitä hokemalla ;)

-Tiia