Mistä onni ja rakkaus löytyy?

Tän viikon aikana oon alkanut taas uskomaan, että kaikella on tarkoituksensa. Kun yks ovi sulkeutuu, seuraava avautuu. Ja jos ei avaudu, mee siitä perkeleen ikkunasta.

Jokainen valitsee itse, miten suhtautuu arkeen, vastoinkäymisiin, onnistumisiin, onneen, rakkauteen etc.. eli elämään ylipäänsä iloineen ja suruineen. Jos nykäsee katkasimen off-asentoon ja päättää, että kaikki on paskaa niin mä takaan: sitä se myös on. Jos taas kytkin on on-asennolla ja kaikesta yrittää löytää jotain positiivista niin tadaa: sitä myös löytyy... vaikka sitten väkisin.

Kenellekään ei oo varmasti jäänyt epäselväksi, kuinka raskas tää dieetti on mulle ollut koko ajan, poislukien aivan ensimmäiset viikot. Jotenkin tähän rankkuuteen on omalta osaltaan turtunut ja väsymykseen tottunut. En enää edes mieti omaa kuntooni tai funtsi seuraavia päiviä turhan tarkasti. Teen mitä käsketään ja valmentajan tehtävä on huolehtia mun kunnostani ja fiksailla kaikkea sen mukaisesti. Herran haltuun siis sanan mukasesti.

Tää ajattelutapa on helpottanut arjesta selviimistä paljon, koska on päästy pois siitä oravanpyörästä, että stressaan kuntoa ja kroppa reagoi siihen nesteisellä kropalla ja kortisolin tason nousulla. Ja taas stressataan sitä kuntoa ja sama kaava jatkuu.

Selkä teki tenät päälle viikko sitten ja siitä on selvitty pikkuhiljaa ja lääkkeistä luovuin heti kun mahdollista. Parasetamolin määrä kropassa oli niin huikea, että nestettä oli kertynyt varmaan se parisen kiloa. No onko ihmekään, jos vetää sitä sen 4g päivässä naamaansa.

Eron huomas samantien kun lääkkeet jätti pois.. ja kun luopui siitä toisesta pahasta: pastasta. Se ei vaan meikäläisen kropalla enää sovi. Pitkään sitä pystyi syömään, mutta tätä nykyä se turvotus ja vatsakivut on jotain aivan kauheeta. Etenkin iltasin. Nyt siis riisillä ja joskus perunalla loppuun asti. Josko kroppakin toimis toivotulla tavalla. Ainakin itestä tuntuu, että muutamassa päivässä on kadonnu vyötäröltä taas se viitisen senttiä ja kroppa tiivistyy taas... vihdoinkin!

Löysin sattumalta vanhan kuvan, joka on otettu palttiarallaa vuos sitten Paljon on tapahtunut (okei, nyt oon dieetillä, toisessa kuvassa en) ja paljon tulee vielä tapahtumaan :)

Kuitenkin palatakseni siihen mistä koko tekstin aloitin. Jotkut tietääkin, että lähdin kaupanalalta kokeilemaan siipiäni tossa loppuvuodesta. No, syystä tai toisesta löysin itseni aika pian ettimästä taas uusia duuneja ja olinkin viittä vaille saamassa unelmaduunia Tampereelta. Mikään ei oo niin varmaa kuin epävarma ja maanantaina tulikin tieto, että se duuni menikin sivu suun. Noh, ei paljoa tarvinnut miettiä, että mitäs nyt sitten vaan soitin samantien äidille ja ilmotin, että muutan takasin kotiin eli sinne mistä oon kotosinkin. Eihän
Mun onnekseni olin kuitenkin maanantai päivällä saanut puhelun, jossa mua kosiskeltiin töihin huomattavasti lähemmäs tätä kotikaupunkia. Perjantai aamuun jouduin oottamaan varmistusta siitä duunista ja heti kun sen sain, kimpsut ja kampsut kantoon ja kohti Etelä-Suomea.
Hyvinkää kutsuu siis jälleen ja se tuntuu aivan pirun hyvältä.

Olkaa siis rakkaat ihmiset siellä, missä teidän on hyvä olla.

 Tässä siis syy, miksen monelle ystävälle ole ilmoittanut muutosta ennestään mitään. Pahoitteluni siitä, ootte rakkaita ja teitä tulee ikävä, mutta onneks autot ja junat kulkee.

Heti ekana iltana taas mietin, että luoja anna mun tästä selvitä. Niin paljon kun isovanhempiani rakastankin, niin toivon, ettei kauheita aikoja tarttis niiden nurkissa olla. Muiden eväät vs. mun eväät. Ja se heikoin kohta: pulla ja letut...

...suklaa. Ja taas on uutuus karkkeja, joita pääsee testailemaan yheksän viikon päästä ;) Nää oli muiden eväinä.. ylläripylläri.

Tuntuu, että sydämeltä putos kevyet satakiloa paino lastia ja hengitys kulkee taas normalisti. Hommat rullaa paremmin kuin aikoihin, enkä oikein keksi edes väkisin mitään mistä stressata. Aika onnellinen mimmi siis kyseessä ;)

Eilinen ystävänpäivä tuli jotenkin aivan puskista. Olin unohtanut koko asian ja aamullakaan en vielä tajunnut, vaikka sain ystävältä ihanan alkaneen päivän toivotuksen.. johtuu varmaan siitä, että kyseinen ystävä harrastaa niiden lähettämistä muulloinkin kun ystävänpäivänä, kiitos siitä <3

Kyllä se aika pian sitten selkis mikä päivä on, kun avas Facebookin ja seinä täytty millon minkäkinmoisista ystävänpäivätoivotuksista.

Mä päätin ostaa itselleni ystävänpäivälahjan, koska luulin, etten sellaista tulis saamaan ja hurraa: kilo tuoreita mansikoita! Just for me from myself.

Ja oli muuten hyviä ja makeita, vaikka nyt ollaankin keskellä talvea ja Espanjastahan nää oli. Mutta suosittelen, Citymarket ja 4,99€/kg ;)

Facebookin seinä täytty kaikenmoisista kakkujen ja leivosten kuvista, mutta mikäs onkaan dieettiläisen päivän kohokohta ja ystävänpäiväherkku? Banaania ja kahvia. Kuinka surkeeta, mutta niin taivaallisen hyvää :D

Sain lopulta kuitenkin ystävänpäivälahjan muulta suunnalta, kun tajusin, ettei sen ystävänpäivälahjan tartte olla aina jotain materiaa. Se voi olla vaikkapa muutama tunti rupattelua hyvässä seurassa, kuten eilen :) arvostakaa näitä hetkiä, koska nekään ei oo itsestäänselvyys.

Melkein täydellistä oli alottaa tää aamu aamuaerobisella paukkupakkasessa keskellä metsiä ja peltoja ja puurolla ja munakkaalla tuoreilla mansikoilla. Nytkin aurinko paistaa ja päivä on kauneimmillaan... ja minä istun sisällä konetta näpyttämässä :D

Mistä siis onni ja rakkaus löytyy?

Ne löytyy teistä itsestänne. 

Olkaa siellä, missä teidän on paras olla. Tehkää itse itsenne onnellisiks. Jos ette pysty siihen itse, ei siihen pysty kukaan muukaan. Hemmotelkaa ja arvostakaa itseänne, ootte arvookkaampia, kun uskottekaan. Pus <3

-Tiia