Jälkikäteen jäin miettimään, mitä on fitness-treeni? Tai fitness ylipäänsä? Tai lähinnä pohdin sitä, mitä se on minulle itselleni. Jos tehtäisiin galluppi kysymyksellä "Mitä on fitness?", vastauksia olisi varmasti kymmeniä erilaisia.
Kun minulta itseltäni kysytään asiasta, arvioin tilanteen vaatiman vastauslaajuuden ja useimmiten päädyn vastaamaan mahdollisimman lyhyesti välttääkseni mahdolliset selkkaukset ja negatiivisuuden. Koska se mikä kuuluu mielestäni fitnekseen AINA, on positiivisuus. Omassa elämässä sitä ei aina uskoisi, esimerkiksi katsoessa treenaamistani tai siitä seurannutta lihassärkyä ja muuta ihanankamalaa kipua, mutta ei ole hetkeä, kun katsoisin nykyään itseäni peilistä ja vastassa olisi nainen, joka ajattelee itsestään negatiivisesti.
Valitettavaa on, että vaikka itse olisi aina yhtä positiivinen ja iloinen, muut eivät sitä läheskään aina ole. Ei liittyen elämään ylipäänsä tai edes fitnekseen. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta ihmisjärkikin sanoo varmasti, ettei mikä tahansa ilmaisukeino ole suotavaa. Tai siis olisi suotavaa.
Itse olen käynyt tänään kaksi mielenkiintoista keskustelua, jotka olivat täynnä mielipiteitä ja argumentteja. Ensimmäisessä keskustelussa jouduin vastaamaan (okei, vastaaminen oli ihan oma valintani) väittämiin ja syytöksiin siitä, että minun tulisi opetella oikeasti treenaamaan, koko fitnesstouhuni on vain huomion hakuisuutta ja kuinka noloa olisi, jos karsiutuisin kisoissa jo heti alkuunsa kun olen näin kovasti lavalle menoa hehkuttanut. Noh, tuossa tulikin nuo yleisimmät negatiiviset mielipiteet, joita tässä lajissa kuulee.
Toinen keskustelu koskikin sitten tällaisten kommenttien laukojia. Mistä kumpuaa tuo negatiivisuus ja halu lytätä se, mitä toinen rakastaa tehdä? MUTTA TÄTTÄRÄTÄÄ! Koska tämä ihminen nimenomaan rakastaa tehdä sitä mitä tekee, ei ole mitään tuon taivaallisen väliä, mitä muut ajattelee tai sanoo! Puhukoon ne joilla jauhettavaa riittää ja tehköön ne, joilla OIKEASTI uskallusta löytyy!
Tässä kohtaa pakko sanoa, että olen todella ylpeä meidän valmennustiimistä ja onnellinen niistä valmentajista ja PTistä, jotka meillä on. Silloinkin kun keskenään "kollegoiden" kanssa pohditaan tällaisia asioita, saadaan (pää)valmentajalta potku treenatuille mahtaville persauksille ja käsky unohtaa tollanen toisten p**kanjauhanta! ... Ja keskittyä olennaiseen eli treenaamaan ja syömään sekä voimaan hyvin. KIITOS!
Tässä vielä tämän viikon satoa oman elämän kuvina:
Viime viikolla aiheena ollut persaus sai taas kunnolla kyytiä ja kyykky kulki paremmin kuin aikoihin kauhuskenaariosta huolimatta: sunnuntaina jalkapäivä, keskiviikkona kävely vielä kuin pingviinillä tulisilla hiilillä mutta uusiks vaan! Aivan mahtavat tuntemukset jaloissa ja persauksissa! :D
Siellä se selkä kasvaa! Ja kesäkuume on SUURI! Lämpöä kiitos ja mekot esille!
Kesää odotellessa rantsun sijaan bailaamaan! Alkoholittomine juomineen tietysti.. Ja kotiin päästyä rahkaa ja pähkinöitä naamaan kera runsaan veden. Jess, aamulla (tai aamupäivällä) kroppa kiittää ainakin meikäläisellä! :)
Bailatun viikonlopun jälkeen onkin hyvä huomenna aloittaa talvilomaviikko aamupäivällä kunnon selkätreenillä ihanan Teron kanssa ja jatkaa illalla Jutta on the road-kiertueella. Mut pongailee sieltä siis, mahdollisesti jopa kahdesta paikasta samaan aikaan ;) tulkaahan nykimään hihasta rohkeesti!
Ihanaa talvista alkavaa viikkoa!
-Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti